maatalous http://mikkolaakso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132472/all Sat, 18 May 2019 12:16:56 +0300 fi Vaatimus maatalouspolitiikan erottamisesta kansalliseksi on haaveilua http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276146-vaatimus-maatalouspolitiikan-erottamisesta-kansalliseksi-on-haaveilua <p>Jussi Halla-aho vaati Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa 17.5. EU:n maatalouspolitiikan erottamisesta kokonaan kansalliseksi. Samaa on vaatinut Kokoomuksen eurovaaliehdokas Aura Salla. Ajatus maatalouspolitiikan kansallistamisesta kuulostaa houkuttelevalta &ndash; poikkeavathan Suomen pohjoiset tuotanto-olosuhteet niin paljon muusta Euroopasta. Kyse on kuitenkin ihmisten johdattelusta harhaan.</p><p>Maatalouspolitiikan erottaminen kokonaan kansalliseksi edellyttäisi Suomen eroa Euroopan unionista. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on kirjattu EU:n perustamissopimukseen, ja tämän muuttaminen vaatii kaikkien EU:n jäsenmaiden hyväksyntää. Keski- ja Etelä-Euroopan maat eivät tule tätä koskaan hyväksymään. EU:sta eroamiseen ei edes Jussi Halla-aho ole valmis, puhumattakaan liittovaltiokehitystä kannattavasta Aura Sallasta.</p><p>Hedelmällisempää olisi kuulla realistisia näkemyksiä siitä, miten tuottajan elintasoa ja tilojen kannattavuutta saadaan parannettua. Tilanne on koko Euroopassa haastava, sillä tuottajien tulotason keskiarvo on reilusti muiden alojen alapuolella. Maatalouden kannattavuuden ja tulotason parantaminen on asetettava EU:n maatalous politiikan uudistuksen prioriteetiksi. Se edellyttää maataloustukien leikkauksien voimakasta vastustamista, kaupan keskittymistä purkavia toimia kilpailupolitiikassa ja tuottajan aseman parantamista ruokaketjussa. Järjettömät ehdotukset tukikatoista on peruttava. Toivoisin, että myös Halla-aho ja Salla olisivat valmiita sitoutumaan näihin aidosti viljelijän asemaa parantaviin toimiin.&nbsp;</p><p>Olen itsekin sitä mieltä, että EU:n maatalouspolitiikan toimeenpanoa pitäisi siirtää yhä enemmän kansalliselle tasolle. Näin EU:n komissio on itseasiassa nyt tekemässä, mutta siitä EU:n maataloustukien vähentämistä tai lakkauttamista vaativat tahot pysyvät vaiti. Jäsenmaille ollaan tuomassa huomattavasti lisää liikkumavaraa, kun maatalouspolitiikan toteutus tehtäisiin jatkossa kokonaan yhdellä kansallisella strategisella suunnitelmalla. Myös valvontoja ollaan tuomassa EU:sta kotimaahan. Tässä muutoksessa on pidettävä huolta siitä, että valvonnoissa byrokratia vähenee, tukien ehdollisuus on pohjoisille olosuhteille riittävän joustava ja siitä, että Suomen erityisolosuhteet huomioivat erityistuet luonnonhaittakorvauksesta vapaaehtoisiin tuotantoon sidottuihin tukiin ja 141-tukiin säilyvät.</p><p>On tärkeä muistaa, että Suomen saanto maatalousbudjetista on positiivinen, ja näin pitää olla myös jatkossa. Haluankin kysyä Jussi Halla-aholta ja Aura Sallalta: Oletko valmis Suomen eroon Euroopan unionista, kun vaadit maatalouspolitiikan erottamista kokonaan kansalliseksi? Paljonko olet valmis tukemaan Suomen maataloutta kansallisesti, jotta pärjäämme eurooppalaisessa kilpailussa sisämarkkinoilla?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jussi Halla-aho vaati Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa 17.5. EU:n maatalouspolitiikan erottamisesta kokonaan kansalliseksi. Samaa on vaatinut Kokoomuksen eurovaaliehdokas Aura Salla. Ajatus maatalouspolitiikan kansallistamisesta kuulostaa houkuttelevalta – poikkeavathan Suomen pohjoiset tuotanto-olosuhteet niin paljon muusta Euroopasta. Kyse on kuitenkin ihmisten johdattelusta harhaan.

Maatalouspolitiikan erottaminen kokonaan kansalliseksi edellyttäisi Suomen eroa Euroopan unionista. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on kirjattu EU:n perustamissopimukseen, ja tämän muuttaminen vaatii kaikkien EU:n jäsenmaiden hyväksyntää. Keski- ja Etelä-Euroopan maat eivät tule tätä koskaan hyväksymään. EU:sta eroamiseen ei edes Jussi Halla-aho ole valmis, puhumattakaan liittovaltiokehitystä kannattavasta Aura Sallasta.

Hedelmällisempää olisi kuulla realistisia näkemyksiä siitä, miten tuottajan elintasoa ja tilojen kannattavuutta saadaan parannettua. Tilanne on koko Euroopassa haastava, sillä tuottajien tulotason keskiarvo on reilusti muiden alojen alapuolella. Maatalouden kannattavuuden ja tulotason parantaminen on asetettava EU:n maatalous politiikan uudistuksen prioriteetiksi. Se edellyttää maataloustukien leikkauksien voimakasta vastustamista, kaupan keskittymistä purkavia toimia kilpailupolitiikassa ja tuottajan aseman parantamista ruokaketjussa. Järjettömät ehdotukset tukikatoista on peruttava. Toivoisin, että myös Halla-aho ja Salla olisivat valmiita sitoutumaan näihin aidosti viljelijän asemaa parantaviin toimiin. 

Olen itsekin sitä mieltä, että EU:n maatalouspolitiikan toimeenpanoa pitäisi siirtää yhä enemmän kansalliselle tasolle. Näin EU:n komissio on itseasiassa nyt tekemässä, mutta siitä EU:n maataloustukien vähentämistä tai lakkauttamista vaativat tahot pysyvät vaiti. Jäsenmaille ollaan tuomassa huomattavasti lisää liikkumavaraa, kun maatalouspolitiikan toteutus tehtäisiin jatkossa kokonaan yhdellä kansallisella strategisella suunnitelmalla. Myös valvontoja ollaan tuomassa EU:sta kotimaahan. Tässä muutoksessa on pidettävä huolta siitä, että valvonnoissa byrokratia vähenee, tukien ehdollisuus on pohjoisille olosuhteille riittävän joustava ja siitä, että Suomen erityisolosuhteet huomioivat erityistuet luonnonhaittakorvauksesta vapaaehtoisiin tuotantoon sidottuihin tukiin ja 141-tukiin säilyvät.

On tärkeä muistaa, että Suomen saanto maatalousbudjetista on positiivinen, ja näin pitää olla myös jatkossa. Haluankin kysyä Jussi Halla-aholta ja Aura Sallalta: Oletko valmis Suomen eroon Euroopan unionista, kun vaadit maatalouspolitiikan erottamista kokonaan kansalliseksi? Paljonko olet valmis tukemaan Suomen maataloutta kansallisesti, jotta pärjäämme eurooppalaisessa kilpailussa sisämarkkinoilla?

]]>
4 http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276146-vaatimus-maatalouspolitiikan-erottamisesta-kansalliseksi-on-haaveilua#comments Euroopan unioni Jussi Halla-aho maatalous Sat, 18 May 2019 09:16:56 +0000 Elsi Katainen http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276146-vaatimus-maatalouspolitiikan-erottamisesta-kansalliseksi-on-haaveilua
Suomalaisille jatkossakin maitoa ja bensaa! http://asserikinnunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276052-suomalaisille-jatkossakin-maitoa-ja-bensaa <p>Sitra <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10784895?utm_source=facebook-share&amp;fbclid=IwAR3NwnrZo_FtB_BarujVRYAd_bHF_lqbPNyS4rDsz-83d1nCpCTm6NKBgwM"><u>julkaisi</u></a> tänään laskelmansa Suomen ilmastotavoitteisiin liittyen. Kuten artikkelissa sanotaan, yksikään taho ei ole aikaisemmin vaatinut suomalaisilta vastaavan suuruisia ja nopeita tekoja ilmaston eteen. Tämä osoittaakin sen, että suomalaisia syyllistävä ilmastopolitiikka on mennyt aivan liian pitkälle. Tällä kertaa ollaan lopullisesti valmiita viemään suomalaisilta kokonaan punainen liha sekä autot.</p><p>Ilmastopolitiikassakin pitäisi ymmärtää realiteetit. Suomi voi tehdä osansa, mutta ei muiden osaa. Suurien saastuttajien, kuten Kiinan, on itse muutettava suuntansa. Suomalaisten kulutustottumukset ja elintavat aiheuttavat häviävän pienen osan maailman päästöistä, joten asiaa lähestytään lähtökohtaisestikin väärästä suunnasta. Kiristämisen ja kurjistamisen sijaan suomalaisia pitäisi kannustaa kuluttamaan suomalaista tuotantoa ja myös yrityksiä tekemään kestäviä valintoja. Tukemalla yritysten ja maatalouden toimintaedellytyksiä Suomessa, estetään niiden karkaaminen enemmän saastuttaviin maihin. Monipuolinen, kotimainen maataloustuotanto on lisäksi huoltovarmuustekijä.</p><p>Pidän vääränä tällaista holhouspolitiikkaa, jossa säännellään ja määritellään, mitä suomalaiset saavat syödä. Suomalaisilla täytyy säilyä vapaus juoda maitoa ja syödä lihaa. Valitettavasti kuitenkin vihreiden ja demarien ansiosta tuotakin vapautta halutaan rajoittaa. Suomalaisten menovetenä toimivat maito ja bensa. Ja niin on syytä toimia jatkossakin.</p><p>On täysin järjetöntä ja utopistista, että Sitra ehdottaa tosissaan täysin tai lähes täysin julkisiin kulkuneuvoihin siirtymistä. Pitkien välimatkojen kylmässä maassa auto on välttämätön kulkuväline lähes kaikkialla pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Maakuntien asukkaiden oloja ei saa kurjistaa eliitin moraaliposeerauksen vuoksi. Lisäksi metsähakkuiden kieltäminen tai vähentäminen olisi erittäin vastuutonta: paperi- ja metsäteollisuus ovat Suomen teollisuuden selkäranka. Tämäkin kiristys veisi kymmeniä, ellei satoja tuhansia työpaikkoja suomalaisilta.</p><p>Suomalaisten elämää ei tule kurjistaa kieltämällä ja verottamalla. Asuminen on nyt jo kylmässä maassa kallista korkeiden lämmitys- ja sähkökustannusten vuoksi, eikä autoiluakaan halvaksi voi sanoa. On todella kohtuutonta, että suomalaisten elämänlaatua halutaan huonontaa, koska muualla maailmassa ei hoideta omaa osaa ilmastokysymyksissä. Voisiko Suomi mennä jo tämän patsastelun aikakauden ohi, jossa Suomi haluaa olla mallioppilas - jopa omien kansalaistensa kustannuksella?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sitra julkaisi tänään laskelmansa Suomen ilmastotavoitteisiin liittyen. Kuten artikkelissa sanotaan, yksikään taho ei ole aikaisemmin vaatinut suomalaisilta vastaavan suuruisia ja nopeita tekoja ilmaston eteen. Tämä osoittaakin sen, että suomalaisia syyllistävä ilmastopolitiikka on mennyt aivan liian pitkälle. Tällä kertaa ollaan lopullisesti valmiita viemään suomalaisilta kokonaan punainen liha sekä autot.

Ilmastopolitiikassakin pitäisi ymmärtää realiteetit. Suomi voi tehdä osansa, mutta ei muiden osaa. Suurien saastuttajien, kuten Kiinan, on itse muutettava suuntansa. Suomalaisten kulutustottumukset ja elintavat aiheuttavat häviävän pienen osan maailman päästöistä, joten asiaa lähestytään lähtökohtaisestikin väärästä suunnasta. Kiristämisen ja kurjistamisen sijaan suomalaisia pitäisi kannustaa kuluttamaan suomalaista tuotantoa ja myös yrityksiä tekemään kestäviä valintoja. Tukemalla yritysten ja maatalouden toimintaedellytyksiä Suomessa, estetään niiden karkaaminen enemmän saastuttaviin maihin. Monipuolinen, kotimainen maataloustuotanto on lisäksi huoltovarmuustekijä.

Pidän vääränä tällaista holhouspolitiikkaa, jossa säännellään ja määritellään, mitä suomalaiset saavat syödä. Suomalaisilla täytyy säilyä vapaus juoda maitoa ja syödä lihaa. Valitettavasti kuitenkin vihreiden ja demarien ansiosta tuotakin vapautta halutaan rajoittaa. Suomalaisten menovetenä toimivat maito ja bensa. Ja niin on syytä toimia jatkossakin.

On täysin järjetöntä ja utopistista, että Sitra ehdottaa tosissaan täysin tai lähes täysin julkisiin kulkuneuvoihin siirtymistä. Pitkien välimatkojen kylmässä maassa auto on välttämätön kulkuväline lähes kaikkialla pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Maakuntien asukkaiden oloja ei saa kurjistaa eliitin moraaliposeerauksen vuoksi. Lisäksi metsähakkuiden kieltäminen tai vähentäminen olisi erittäin vastuutonta: paperi- ja metsäteollisuus ovat Suomen teollisuuden selkäranka. Tämäkin kiristys veisi kymmeniä, ellei satoja tuhansia työpaikkoja suomalaisilta.

Suomalaisten elämää ei tule kurjistaa kieltämällä ja verottamalla. Asuminen on nyt jo kylmässä maassa kallista korkeiden lämmitys- ja sähkökustannusten vuoksi, eikä autoiluakaan halvaksi voi sanoa. On todella kohtuutonta, että suomalaisten elämänlaatua halutaan huonontaa, koska muualla maailmassa ei hoideta omaa osaa ilmastokysymyksissä. Voisiko Suomi mennä jo tämän patsastelun aikakauden ohi, jossa Suomi haluaa olla mallioppilas - jopa omien kansalaistensa kustannuksella?

]]>
9 http://asserikinnunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276052-suomalaisille-jatkossakin-maitoa-ja-bensaa#comments Asuminen Ilmastonmuutos maatalous Metsähakkuut Teollisuus Thu, 16 May 2019 10:22:34 +0000 Asseri Kinnunen http://asserikinnunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276052-suomalaisille-jatkossakin-maitoa-ja-bensaa
Maatalous ja aluekehitys eivät saa mennä lahtipenkkiin EU:ssa! http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275912-maatalous-ja-aluekehitys-eivat-saa-menna-lahtipenkkiin-eussa <p>Perussuomalaisten ja kristillisten linjaukset leikata EU-budjettia vaarantavat harvaan asuttujen &nbsp;Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnille tärkeät aluekehitysvarat sekä maatalouden tulevaisuuden.&nbsp;</p> <p>Perussuomalaisten puheenjohtaja <strong>Jussi Halla-aho</strong> on vaatinut, että koheesiotukia tulee leikata EU:n seuraavalla rahoituskaudella. Olen tästä täysin eri mieltä, sillä EU:n aluepolitiikka on koko EU-jäsenyyden ajan ollut ratkaisevan tärkeää Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnille niiden kehittämisessä. Sama koskee Keski-Pohjanmaata sekä osaa Keski-Suomea.</p> <p>EU:n aluetukien turvin on parannettu maakunnissa mm. yritysten kasvua ja kansainvälistymistä, liikenteen pullonkauloja sekä maaseudun elinvoimaa. Samaa tahtoa tarvitaan jatkossakin, siksi maatalousrahat ja aluekehitysvarat eivät saa mennä lahtipenkkiin EU:n tulevalla rahoituskaudella.</p> <p>Vetoan perussuomalaisiin ja kristillisiin, että he suostuisivat näkemään leikkausten tuhoisat vaikutukset alueilla. EU:n aluetuet ovat byrokratiasta huolimatta maakuntiemme elinvoimalle korvaamattoman tärkeitä. Harva asutus, haastava ikärakenne ja alhaisempi tulotaso on otettava vahvasti huomioon tulevallakin kaudella.</p> <p>On muistettava, että Itä- ja Pohjois-Suomeen suunnatut tuet eivät ole muilta pois, vaan keino saada Suomen EU:lle maksamia jäsenmaksuja takaisin omaan maahan. On erikoista, jos Perussuomalaiset eivät halua näitä rahoja suomalaisten hyväksi!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisten ja kristillisten linjaukset leikata EU-budjettia vaarantavat harvaan asuttujen  Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnille tärkeät aluekehitysvarat sekä maatalouden tulevaisuuden. 

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on vaatinut, että koheesiotukia tulee leikata EU:n seuraavalla rahoituskaudella. Olen tästä täysin eri mieltä, sillä EU:n aluepolitiikka on koko EU-jäsenyyden ajan ollut ratkaisevan tärkeää Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnille niiden kehittämisessä. Sama koskee Keski-Pohjanmaata sekä osaa Keski-Suomea.

EU:n aluetukien turvin on parannettu maakunnissa mm. yritysten kasvua ja kansainvälistymistä, liikenteen pullonkauloja sekä maaseudun elinvoimaa. Samaa tahtoa tarvitaan jatkossakin, siksi maatalousrahat ja aluekehitysvarat eivät saa mennä lahtipenkkiin EU:n tulevalla rahoituskaudella.

Vetoan perussuomalaisiin ja kristillisiin, että he suostuisivat näkemään leikkausten tuhoisat vaikutukset alueilla. EU:n aluetuet ovat byrokratiasta huolimatta maakuntiemme elinvoimalle korvaamattoman tärkeitä. Harva asutus, haastava ikärakenne ja alhaisempi tulotaso on otettava vahvasti huomioon tulevallakin kaudella.

On muistettava, että Itä- ja Pohjois-Suomeen suunnatut tuet eivät ole muilta pois, vaan keino saada Suomen EU:lle maksamia jäsenmaksuja takaisin omaan maahan. On erikoista, jos Perussuomalaiset eivät halua näitä rahoja suomalaisten hyväksi!

]]>
14 http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275912-maatalous-ja-aluekehitys-eivat-saa-menna-lahtipenkkiin-eussa#comments Aluekehitys EU:n rahoituskehys Eurovaalit 2019 Halla-aho Jussi maatalous Mon, 13 May 2019 09:00:17 +0000 Elsi Katainen http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275912-maatalous-ja-aluekehitys-eivat-saa-menna-lahtipenkkiin-eussa
EU-maatalousministerien kokous Jyväskylään http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275594-eu-maatalousministerien-kokous-jyvaskylaan <p>Suomen puolivuotinen EU-puheenjohtajuuskausi alkaa 1. heinäkuuta. Suomi on päättänyt keskittää kaikki EU-kokoukset Helsinkiin, joten muualla kuin pääkaupungissa EU-puheenjohtajuudesta ei näe kuin uutisissa.</p><p>Kaikkien EU-kokousten keskittäminen Helsinkiin oli virhe. EU pysyy kansalaisten silmissä etäisenä herrojen harrastuksena, vaikka Suomen puolivuotinen EU-puheenjohtajuus olisi oiva tilaisuus tuoda unionia lähemmäs kansalaisia. Onneksi virheen voi vielä korjata.</p><p>Uudella hallituksella on nyt näytön paikka osoittaa, että EU on koko Suomen asia. Maatalousministerien epävirallinen kokous 22.-24.9. tulee järjestää Jyväskylässä. Keskeinen sijainti ja vahva maa- ja metsätalousprofiili puolustavat Keski-Suomen valintaa. Vierailu biotuotetehtaalla ja maatalousinvestointeihin tutustuminen nivoutuvat luontevasti osaksi kokousta.</p><p>Parhaillaan käynnissä olevan arktisen neuvoston ulkoministerikokous Rovaniemellä on erinomainen osoitus siitä, että osaamista kansainvälisen tason kokousten järjestämiseen löytyy muualtakin kuin Helsingistä.</p><p>Suomalainen virkamieskoneisto on myös näyttänyt, että kokousten järjestäminen korkeimmalla tasolla onnistuu myös lyhyessä ajassa. Olen varma, että Keski-Suomi on valmis EU-kokouksen järjestämiseen nopeallakin aikataululla. Matka-aika Euroopasta Jyväskylään ei juurikaan Helsinkiin verrattuna pitene ja kustannukset pysyvät kohtuullisina.</p><p>EU koskettaa kaikkia suomalaisia. Siksi meidän tulisi huomioida koko maan osaaminen, eikä suosia kapea-alaisesti vain pääkaupunkimme elinkeinoelämää.</p><p><a href="http://www.joonaskontta.fi">joonaskontta.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen puolivuotinen EU-puheenjohtajuuskausi alkaa 1. heinäkuuta. Suomi on päättänyt keskittää kaikki EU-kokoukset Helsinkiin, joten muualla kuin pääkaupungissa EU-puheenjohtajuudesta ei näe kuin uutisissa.

Kaikkien EU-kokousten keskittäminen Helsinkiin oli virhe. EU pysyy kansalaisten silmissä etäisenä herrojen harrastuksena, vaikka Suomen puolivuotinen EU-puheenjohtajuus olisi oiva tilaisuus tuoda unionia lähemmäs kansalaisia. Onneksi virheen voi vielä korjata.

Uudella hallituksella on nyt näytön paikka osoittaa, että EU on koko Suomen asia. Maatalousministerien epävirallinen kokous 22.-24.9. tulee järjestää Jyväskylässä. Keskeinen sijainti ja vahva maa- ja metsätalousprofiili puolustavat Keski-Suomen valintaa. Vierailu biotuotetehtaalla ja maatalousinvestointeihin tutustuminen nivoutuvat luontevasti osaksi kokousta.

Parhaillaan käynnissä olevan arktisen neuvoston ulkoministerikokous Rovaniemellä on erinomainen osoitus siitä, että osaamista kansainvälisen tason kokousten järjestämiseen löytyy muualtakin kuin Helsingistä.

Suomalainen virkamieskoneisto on myös näyttänyt, että kokousten järjestäminen korkeimmalla tasolla onnistuu myös lyhyessä ajassa. Olen varma, että Keski-Suomi on valmis EU-kokouksen järjestämiseen nopeallakin aikataululla. Matka-aika Euroopasta Jyväskylään ei juurikaan Helsinkiin verrattuna pitene ja kustannukset pysyvät kohtuullisina.

EU koskettaa kaikkia suomalaisia. Siksi meidän tulisi huomioida koko maan osaaminen, eikä suosia kapea-alaisesti vain pääkaupunkimme elinkeinoelämää.

joonaskontta.fi

]]>
1 http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275594-eu-maatalousministerien-kokous-jyvaskylaan#comments Cap Cap-uudistus EU Jyväskylä Maatalosu maatalous Suomi Tue, 07 May 2019 06:18:54 +0000 Joonas Könttä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275594-eu-maatalousministerien-kokous-jyvaskylaan
Energiapaju Ruotsissa ja Suomessa http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275229-energiapaju-ruotsissa-ja-suomessa <p>Ennen 1995 alkanutta EU-kauttamme maataloutemme oli tuskallisessa ylituotannossa. Muistamme esimerkiksi käsitteen voivuori. Vielä 1990-luvun alussa etsimme pelloillemme viljelyn vaihtoehtoja. Siinä oli mukana käsite non food tuotanto. Aiheesta järjestettiin Seinäjoella 15.-16.10.1991 kaksipäiväinen seminaari &quot;Non food -tuotanto ja muuttuva maatalous&quot;. Sain kutsun Joensuun yliopistoon tulla pitämään Seinäjoen tilaisuudessa esitelmän allaolevasta aiheesta:</p><p>*****</p><p>ENERGIAPAJU RUOTSISSA JA SUOMESSA</p><p><strong>Biomassa on Ruotsin valitsemia aurinkoperäisi</strong><strong>ä</strong><strong> uusia ener&shy;gial</strong><strong>ä</strong><strong>h&shy;teit</strong><strong>ä</strong><strong>. Haketta tuottava viljelypaju n</strong><strong>ä</strong><strong>kyy jo pel&shy;tomaise&shy;massa; ma&shy;an&shy;viljelij</strong><strong>ä</strong><strong>t ovat omaksuneet uuden tuotantosuun&shy;nan.&nbsp;</strong><strong>Vuo&shy;den 1991 alussa s</strong><strong>ää</strong><strong>detty fossiilipolttoaineiden kas&shy;vi&shy;huo&shy;ne&shy;kaasumaksu paransi viljelypajun kannattavuutta.</strong></p><p>&nbsp; &nbsp;Vuonna 1976 Helsingin yliopistosta Ruotsiin siirtynyt professori Gustaf Siren käynnisti Uppsalan maatalousyliopistossa merkittävän koesar&shy;jan. Hän kasvatti polttopuuksi voimakkaasti vesovaa pajua entisellä vehnäpellolla, tiheässä, rikkakasvit torjuen, lannoittaen, kuin vehnää konsanaan. Koesarja tuotti hämmästyttävän tuloksen. Parhaaseen mahdolliseen kasvutilaan saatettu pajukko kasvoi biomassaa verrattomasti vauhdikkaammin kuin naapuripellon vehnä, kylvöheinä tai peruna.</p><p>&nbsp; &nbsp;Kokeista poiki Ruotsin bioenergiatutkimus, josta muut länsimaat ottavat nyt oppia. Kokeet olivat alku Aurinko-Ruotsin biomassaohjelmalle joka on siirtynyt käytännön sovellusvai&shy;heeseen, Etelä- ja Keski-Ruotsin maanviljelijöiden pelloille.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Aurinkovoiman pyydys</strong></p><p>&nbsp; &nbsp;Tutkijat eivät jääneet ihmettelemään pajukon kasvua, vaan selvittivät ripeästi mistä viljelypajun kasvunopeudessa oli kysymys. Viljelypaju kasvatetaan Uppsalan korkeudella 3-4 vuo&shy;den kierrolla. Toisesta vuodesta eteenpäin se pystyy lähes iha&shy;nteelliseen auringon energian sidontaan.&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp;Energiaviljelyssä kasveja tutkitaan biologisina aurin&shy;kokennoina, jotka muuntavat aurinkovoiman sokerien, selluloosan ja ligniinien kemialliseksi voimaksi. Näiden yhdiste, lignosel&shy;luloosa, on ihmisen vanhin energialähde.&nbsp; Sen hän kesytti nuoti&shy;oonsa polttopuuksi 400&#39;000 vuotta sitten.</p><p>&nbsp; &nbsp;Verrattuaan eri viljelyskasvien energiataseita toisiin&shy;sa tutkijat löysivät luonnonlain. Saadessaan riittävästi vettä ja ravinteita vegetatiiviset, massaa kasvavat viljelyskasvit muuntavat auringon energian biomassaksi vakiotehokkuudella. Vakio on helppo muistaa: yksi imeytynyt aurinkoenergian mega&shy;jou&shy;le muuntuu grammaksi kuivamassaa.</p><p>&nbsp; &nbsp;Vakion löytymisen jälkeen biomassan tuotannon tutkimus helpottui. Perustutkimuksen oli vain selvitettävä lait mitkä säätelevät valon imeytymistä kasvustoon. Soveltavan tutkimuksen oli sen jälkeen optimoitava valolakeja vastaavat viljelymenetel&shy;mät.</p><p>&nbsp; &nbsp;Kasvinjalostaja ja -viljelijä ryhtyivät tavoittelemaan kasvustoa joka lehtiensä muodon, suuntakulman ja kerrostuneisuu&shy;den puolesta toteuttaa valon imeytymisvaatimuksen mahdollisimman varhain keväällä, mahdollisimman tasaisesti kesän mittaan ja mahdollisimman pitkään syksyllä.</p><p>&nbsp; &nbsp;Kasvuisan viljelypajun todettiin sitovan auringon sä&shy;teilyä juuri näin. Perunasta poiketen kasvukauden valoisa puo&shy;lisko ei mene pajulta hukkaan, kun sen vesat puhkeavat täyteen lehteen jo toukokuussa. Vehnästä poiketen viljelypajun ei tar&shy;vitse tuleentua elokuussa. Männystä poiketen vilje&shy;lypajun lat&shy;van ei tarvitse talveentua ja lopettaa siksi pituus&shy;kasvuaan jo heinäkuun loppupuolelta lähtien.</p><p>&nbsp; &nbsp;Nopeakasvuisimmat viljelypajut kasvavat taukoamatta pitkälle syksyyn, sokerijuu&shy;rikkaan tapaan. Latvan paleltumisesta loka-marraskuun pakkasiin ei pajulla ole väliä koska se on sopeutunut korjaamaan pikku vauriot vesomalla keväällä entistä voimakkaammin.</p><p>&nbsp; &nbsp;Viljelypaju korjataan&nbsp; - koneellisesti puimurilla -&nbsp; tal&shy;vella, aurinkokauden jälkeen. Talvikorjuu sopii paitsi pajun kasvurytmiin, myös maatilan työrytmiin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tutkimuksesta k</strong><strong>ä</strong><strong>yt</strong><strong>ä</strong><strong>nt</strong><strong>öö</strong><strong>n</strong></p><p>&nbsp; &nbsp;Viljelypaju siirtyi tutkimuksesta käytäntöön vuonna 1986 kun ruotsalainen maataloustuot&shy;tajien keskusjärjestö (Lant&shy;brukarnas Riksförbund) otti energiaviljelyn ohjelmaan&shy;sa. Taus&shy;talla on Ruotsin maatalouden ylituotanto ja huoli maa&shy;seudun py&shy;symymisestä maaseutuna: asuttuna ja viljeltynä.</p><p>&nbsp; &nbsp;Vuosina 1988-89 skånelaiset tuottajat viljelivät ener&shy;giapajua 300 ha ja vuonna 1990 lisää 800 ha.&nbsp; Vuoden 1993 lop&shy;puun mennessä viljelytavoite on 10&#39;000 ha.</p><p>&nbsp; &nbsp;2000-luvun Aurinko-Ruotsi laskee saavansa Etelä- ja Keski-Ruotsin peltojen viljelypajukoista energiaa&nbsp; 145 peta&shy;joulea vuodessa (petajoulessa on ykkösen perässä 15 nollaa). Suuruusluok&shy;kaa voi verrata esimerkiksi Suomen neljän ydinvoima&shy;lan tuotta&shy;maan energiamäärään: 183 petajoulea vuonna 1989.</p><p>&nbsp; &nbsp;Viljelijän myymä tuote on hake, jonka markkinoinnin hän on järjestänyt voimalan kanssa sopimusperiaatteella. Periaate on sama mitä Suomessa sovelletaan esimerkiksi sokerijuurikkaal&shy;la. Viljelijällä on ensiksikin varmuus siitä että hän saa myy&shy;dyksi koko tuottamansa sadon. Toiseksi, tuotteen hinta määräy&shy;tyy vuosittain neuvottelupöydässä, jonkä ääressä on myös vilje&shy;lijän edustaja. Periaate on sama mitä Suomessa sovelletaan&nbsp; puu&shy;nhintaneuvotteluissa.</p><p>&nbsp; &nbsp;Pajun energiaviljelyä vauhdittaa Ruotsissa lisäksi tuo&shy;tantopolitiikan täky: pellolleen pajua vehnän asemesta viljelevä maataloustuottaja saa vuosittain suomalaista viherkesannointi&shy;palkkiota vastaavan korvauksen, noin 3000 kruunua hehtaarilta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Pajulla ei energian haittaveroa</strong></p><p>&nbsp; &nbsp;Pajun energiaviljelyä ja puun energiakäyttöä ylipäänsä vauhdittaa Ruotsissa vuoden 1991 alusta säädetty fossiilisten polttoaineiden kasvi&shy;huonekaasumaksu. Maakaasun, polttoöljyn, bensiinin ja kivihiilen polttajat joutuvat maksamaan hiilidiok&shy;sidin päästömaksun jonka suuruus on polttoaineesta riippuen noin 13 Suomen markkaa giga&shy;joulelta (maaka&shy;asu 9 mk/GJ, kivihiili 15 mk/GJ). Päästömaksu on esimerkiksi 1000 litran säi&shy;liöllisestä kevyttä poltto&shy;öl&shy;jyä 468 mk.</p><p>&nbsp; &nbsp;Kas&shy;vi&shy;huonekaasu&shy;maksua ei ole uu&shy;distu&shy;val&shy;la bio&shy;mas&shy;salla.&nbsp; Poltto&shy;ai&shy;nei&shy;den hintakilpailus&shy;sa ruotsa&shy;lainen hak&shy;keen tuottaja saa li&shy;sä&shy;edun joka vastaa noin 100 Suomen mar&shy;kkaa puun k&shy;iin&shy;to&shy;kuu&shy;tiolta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Suomalaista tutkimusta vuodesta 1953</strong></p><p>&nbsp; &nbsp;Suomessakin tutkittiin viljelypajua 1970- ja 1980-luvun vaihteessa. Itse asiassa suomalainen tutkimus on parikymmentä vuotta ruotsalaista vanhempaa.&nbsp; Jo vuonna 1953 metsäjohtaja R. Erik Serlachius ja metsäntutkija Risto Sarvas toivat maahamme Tanskasta 5000 kpl nopeakasvuisen siperialaisen viljelypajun (vesipaju, <u>Salix</u>&nbsp;<u>gmelinii</u>) pistokkaita. Pistokkaat viljeltiin Metsäntutkimuslaitoksen kokeisiin Tuusulaan, Lapinjärvelle ja Punkaharjulle.</p><p>&nbsp; &nbsp;1950-luvun varhaisena tavoitteena oli lisäkuitu metsä&shy;teollisuudelle. Mutta nopeasti kasvava pajuhan on satoisa kaik&shy;ki tyynni, tuottipa se siten kuidun tai energian raaka-ainetta. Samalla Siperian viljelypajulla jatkettiin kokeita 1970-luvun lopussa, tavoitteena energia.</p><p>&nbsp; &nbsp;Viljelypajun kokeita perustettiin niin peltomaille kuin entisille turvesuon pohjille. 1980-luvun puolivälissä suomalai&shy;sen tutkimuksen ote kuitenkin herpaantui, samoihin aikoihin kun öljyn hinta painui vuosikymmenen pohjalukemaan.</p><p>&nbsp; &nbsp;1980-luvun loppupuolella viljelypajua tutki merkittä&shy;vimmin pelto-oloissa Imatran Voima Oy Kopparnäsin koealueellaan Inkoossa. Kokeissa oli mukana paitsi Suomesta löydettyjä nopea&shy;kasvuisia pajuja, myös Ruotsin viljelyohjelman parhaimmisto. Kemira tutki samoja lajeja Pohjois-Suomen turvesoilla.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Merkitt</strong><strong>ä</strong><strong>vi</strong><strong>ä</strong><strong> tuloksia</strong></p><p>Vaikka suomalainen viljelypajun tutkimus näytti lamaan&shy;tuneen 1990-luvulle tultaessa, 1980-luvun koetoiminta paljasti kuitenkin kolme merkittävää tulosta. Ensiksi, Salpausselän ete&shy;läpuolella ja Lounais-Suomessa voi käyttää Ruotsissa kehitettyjä pajun viljelylajikkeita ja -menetelmiä. Viljelypajun kasvuno&shy;peus vastaa ruotsalaisia, vastaavissa lämpö- ja sa&shy;deoloissa mi&shy;tattuja tuloksia. Parhaaksi viljelypajun lajiksi paljastui ko&shy;ripaju (<u>Salix</u> <u>viminalis</u>).</p><p>&nbsp; &nbsp;Toinen merkittävä tulos oli kotoperäisten viljelypaju&shy;jemme paremmuus Salpausselän pohjoispuolella.&nbsp; Eteläisten paju&shy;jen talvenkestävyys on aivan liian heikko etenkin Keski- ja Poh&shy;jois-Suomen suomailla. Parhaaksi kotoperäiseksi viljelypajuksi osoittautui mustuvapaju (<u>Salix</u> <u>myrsinifolia</u>). Nopeakasvuisimmat mustuvapajun lajikkeet ovat löytyneet&nbsp; 4H-kerholaisten vuosina 1978-79 keräämästä 566 kotoperäisen pajun kokoelmasta.</p><p>&nbsp; &nbsp;Kolmas tulos on kuin suoraan ekologian oppikirjasta: viljelypajun monokulttuuriin voi iskeä perunaruttoa vastaava tuho. Näin on käynyt siperialaiselle vesipajulle useana vuonna paitsi Suomes&shy;sa, myös Ruotsissa, Irlannissa ja Englannissa. Tuhon aihe&shy;utti ruostesieni, jonka väli-isännäksi epäillään leh&shy;tikuusta. Ruosteisesta pajusta ei saa riittävän korkeaa satoa.&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp;Vastaavan laajuista ruostetuhoa ei ole havaittu muilla la&shy;j&shy;eilla. Ve&shy;sipajun esimerkki velvoittaa kuitenkin useamman vuo&shy;den, riit&shy;tä&shy;vän laajaan koetoimintaan ennenkuin uusi lajike on valmis las&shy;kettavaksi käytännön viljelyyn.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Onko Ruotsin kehityksest</strong><strong>ä</strong><strong> oppia Suomelle?</strong></p><p>&nbsp; &nbsp;Aurinko-Ruotsin 15 vuoden viljelypajun koetoiminta ja viiden vuoden käytännön viljely lienevät riittävä esimerkki myös Suomelle. Ruotsissa kehitettyä menetelmää olisi mahdollinen kokeilla Suomen pelloilla, käy&shy;tännön mittakaavassa. Ruotsalai&shy;silla op&shy;eilla, lajikkeilla ja koneilla koeviljelyn tulisi aluksi ta&shy;pah&shy;tua Sal&shy;pausselän etelä&shy;puolella tai Lounais-Suomessa, mah&shy;dol&shy;lisimman hyväkuntoisilla pelloilla. Viljelyyn tarvittavat ko&shy;neet ovat maatiloiden perus&shy;kalustoa; Ruotsin maatalouskonete&shy;ol&shy;lisuus myy tarvittavat erikoiskoneet.</p><p>&nbsp; &nbsp;Noin 5 vuoden kuluttua viljelyn käynnistymi&shy;sestä tarvi&shy;taan koevoimala joka jalostaisi pajuvoiman energiaksi, mieluiten suoraan sähköksi. 1990-luvun etevän teknologian (high tech) pienvoimalassa olisi sähkötehoa 1-5 megawattia. Voimala vaatisi sopimusviljelyalaa 500 hehtaaria.</p><p>&nbsp; &nbsp;Viljelyn käynnistämisessä voisi ottaa oppia siitä miten sokerijuurikas tuotiin maamme elinkeinoelämään, miten sokerijuu&shy;rikasta nykyään vil&shy;jellään ja mi&shy;ten sen sadolla käydään kauppaa. Viljelypaju juurtuisi Etelä- ja Lounais-Suomen pelloille nopeim&shy;min sopi&shy;mus&shy;viljeltynä, ja vuosittain sen hin&shy;nois&shy;ta sopien. - Paju&shy;pel&shy;lon voi si&shy;täpaitsi kyntää takaisin veh&shy;nä&shy;maaksi heti kun suh&shy;dan&shy;teet niin vaativat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ennen 1995 alkanutta EU-kauttamme maataloutemme oli tuskallisessa ylituotannossa. Muistamme esimerkiksi käsitteen voivuori. Vielä 1990-luvun alussa etsimme pelloillemme viljelyn vaihtoehtoja. Siinä oli mukana käsite non food tuotanto. Aiheesta järjestettiin Seinäjoella 15.-16.10.1991 kaksipäiväinen seminaari "Non food -tuotanto ja muuttuva maatalous". Sain kutsun Joensuun yliopistoon tulla pitämään Seinäjoen tilaisuudessa esitelmän allaolevasta aiheesta:

*****

ENERGIAPAJU RUOTSISSA JA SUOMESSA

Biomassa on Ruotsin valitsemia aurinkoperäisiä uusia ener­gialäh­teitä. Haketta tuottava viljelypaju näkyy jo pel­tomaise­massa; ma­an­viljelijät ovat omaksuneet uuden tuotantosuun­nan. Vuo­den 1991 alussa säädetty fossiilipolttoaineiden kas­vi­huo­ne­kaasumaksu paransi viljelypajun kannattavuutta.

   Vuonna 1976 Helsingin yliopistosta Ruotsiin siirtynyt professori Gustaf Siren käynnisti Uppsalan maatalousyliopistossa merkittävän koesar­jan. Hän kasvatti polttopuuksi voimakkaasti vesovaa pajua entisellä vehnäpellolla, tiheässä, rikkakasvit torjuen, lannoittaen, kuin vehnää konsanaan. Koesarja tuotti hämmästyttävän tuloksen. Parhaaseen mahdolliseen kasvutilaan saatettu pajukko kasvoi biomassaa verrattomasti vauhdikkaammin kuin naapuripellon vehnä, kylvöheinä tai peruna.

   Kokeista poiki Ruotsin bioenergiatutkimus, josta muut länsimaat ottavat nyt oppia. Kokeet olivat alku Aurinko-Ruotsin biomassaohjelmalle joka on siirtynyt käytännön sovellusvai­heeseen, Etelä- ja Keski-Ruotsin maanviljelijöiden pelloille.

 

Aurinkovoiman pyydys

   Tutkijat eivät jääneet ihmettelemään pajukon kasvua, vaan selvittivät ripeästi mistä viljelypajun kasvunopeudessa oli kysymys. Viljelypaju kasvatetaan Uppsalan korkeudella 3-4 vuo­den kierrolla. Toisesta vuodesta eteenpäin se pystyy lähes iha­nteelliseen auringon energian sidontaan. 

   Energiaviljelyssä kasveja tutkitaan biologisina aurin­kokennoina, jotka muuntavat aurinkovoiman sokerien, selluloosan ja ligniinien kemialliseksi voimaksi. Näiden yhdiste, lignosel­luloosa, on ihmisen vanhin energialähde.  Sen hän kesytti nuoti­oonsa polttopuuksi 400'000 vuotta sitten.

   Verrattuaan eri viljelyskasvien energiataseita toisiin­sa tutkijat löysivät luonnonlain. Saadessaan riittävästi vettä ja ravinteita vegetatiiviset, massaa kasvavat viljelyskasvit muuntavat auringon energian biomassaksi vakiotehokkuudella. Vakio on helppo muistaa: yksi imeytynyt aurinkoenergian mega­jou­le muuntuu grammaksi kuivamassaa.

   Vakion löytymisen jälkeen biomassan tuotannon tutkimus helpottui. Perustutkimuksen oli vain selvitettävä lait mitkä säätelevät valon imeytymistä kasvustoon. Soveltavan tutkimuksen oli sen jälkeen optimoitava valolakeja vastaavat viljelymenetel­mät.

   Kasvinjalostaja ja -viljelijä ryhtyivät tavoittelemaan kasvustoa joka lehtiensä muodon, suuntakulman ja kerrostuneisuu­den puolesta toteuttaa valon imeytymisvaatimuksen mahdollisimman varhain keväällä, mahdollisimman tasaisesti kesän mittaan ja mahdollisimman pitkään syksyllä.

   Kasvuisan viljelypajun todettiin sitovan auringon sä­teilyä juuri näin. Perunasta poiketen kasvukauden valoisa puo­lisko ei mene pajulta hukkaan, kun sen vesat puhkeavat täyteen lehteen jo toukokuussa. Vehnästä poiketen viljelypajun ei tar­vitse tuleentua elokuussa. Männystä poiketen vilje­lypajun lat­van ei tarvitse talveentua ja lopettaa siksi pituus­kasvuaan jo heinäkuun loppupuolelta lähtien.

   Nopeakasvuisimmat viljelypajut kasvavat taukoamatta pitkälle syksyyn, sokerijuu­rikkaan tapaan. Latvan paleltumisesta loka-marraskuun pakkasiin ei pajulla ole väliä koska se on sopeutunut korjaamaan pikku vauriot vesomalla keväällä entistä voimakkaammin.

   Viljelypaju korjataan  - koneellisesti puimurilla -  tal­vella, aurinkokauden jälkeen. Talvikorjuu sopii paitsi pajun kasvurytmiin, myös maatilan työrytmiin.

 

Tutkimuksesta käytäntöön

   Viljelypaju siirtyi tutkimuksesta käytäntöön vuonna 1986 kun ruotsalainen maataloustuot­tajien keskusjärjestö (Lant­brukarnas Riksförbund) otti energiaviljelyn ohjelmaan­sa. Taus­talla on Ruotsin maatalouden ylituotanto ja huoli maa­seudun py­symymisestä maaseutuna: asuttuna ja viljeltynä.

   Vuosina 1988-89 skånelaiset tuottajat viljelivät ener­giapajua 300 ha ja vuonna 1990 lisää 800 ha.  Vuoden 1993 lop­puun mennessä viljelytavoite on 10'000 ha.

   2000-luvun Aurinko-Ruotsi laskee saavansa Etelä- ja Keski-Ruotsin peltojen viljelypajukoista energiaa  145 peta­joulea vuodessa (petajoulessa on ykkösen perässä 15 nollaa). Suuruusluok­kaa voi verrata esimerkiksi Suomen neljän ydinvoima­lan tuotta­maan energiamäärään: 183 petajoulea vuonna 1989.

   Viljelijän myymä tuote on hake, jonka markkinoinnin hän on järjestänyt voimalan kanssa sopimusperiaatteella. Periaate on sama mitä Suomessa sovelletaan esimerkiksi sokerijuurikkaal­la. Viljelijällä on ensiksikin varmuus siitä että hän saa myy­dyksi koko tuottamansa sadon. Toiseksi, tuotteen hinta määräy­tyy vuosittain neuvottelupöydässä, jonkä ääressä on myös vilje­lijän edustaja. Periaate on sama mitä Suomessa sovelletaan  puu­nhintaneuvotteluissa.

   Pajun energiaviljelyä vauhdittaa Ruotsissa lisäksi tuo­tantopolitiikan täky: pellolleen pajua vehnän asemesta viljelevä maataloustuottaja saa vuosittain suomalaista viherkesannointi­palkkiota vastaavan korvauksen, noin 3000 kruunua hehtaarilta.

 

Pajulla ei energian haittaveroa

   Pajun energiaviljelyä ja puun energiakäyttöä ylipäänsä vauhdittaa Ruotsissa vuoden 1991 alusta säädetty fossiilisten polttoaineiden kasvi­huonekaasumaksu. Maakaasun, polttoöljyn, bensiinin ja kivihiilen polttajat joutuvat maksamaan hiilidiok­sidin päästömaksun jonka suuruus on polttoaineesta riippuen noin 13 Suomen markkaa giga­joulelta (maaka­asu 9 mk/GJ, kivihiili 15 mk/GJ). Päästömaksu on esimerkiksi 1000 litran säi­liöllisestä kevyttä poltto­öl­jyä 468 mk.

   Kas­vi­huonekaasu­maksua ei ole uu­distu­val­la bio­mas­salla.  Poltto­ai­nei­den hintakilpailus­sa ruotsa­lainen hak­keen tuottaja saa li­sä­edun joka vastaa noin 100 Suomen mar­kkaa puun k­iin­to­kuu­tiolta.

 

Suomalaista tutkimusta vuodesta 1953

   Suomessakin tutkittiin viljelypajua 1970- ja 1980-luvun vaihteessa. Itse asiassa suomalainen tutkimus on parikymmentä vuotta ruotsalaista vanhempaa.  Jo vuonna 1953 metsäjohtaja R. Erik Serlachius ja metsäntutkija Risto Sarvas toivat maahamme Tanskasta 5000 kpl nopeakasvuisen siperialaisen viljelypajun (vesipaju, Salix gmelinii) pistokkaita. Pistokkaat viljeltiin Metsäntutkimuslaitoksen kokeisiin Tuusulaan, Lapinjärvelle ja Punkaharjulle.

   1950-luvun varhaisena tavoitteena oli lisäkuitu metsä­teollisuudelle. Mutta nopeasti kasvava pajuhan on satoisa kaik­ki tyynni, tuottipa se siten kuidun tai energian raaka-ainetta. Samalla Siperian viljelypajulla jatkettiin kokeita 1970-luvun lopussa, tavoitteena energia.

   Viljelypajun kokeita perustettiin niin peltomaille kuin entisille turvesuon pohjille. 1980-luvun puolivälissä suomalai­sen tutkimuksen ote kuitenkin herpaantui, samoihin aikoihin kun öljyn hinta painui vuosikymmenen pohjalukemaan.

   1980-luvun loppupuolella viljelypajua tutki merkittä­vimmin pelto-oloissa Imatran Voima Oy Kopparnäsin koealueellaan Inkoossa. Kokeissa oli mukana paitsi Suomesta löydettyjä nopea­kasvuisia pajuja, myös Ruotsin viljelyohjelman parhaimmisto. Kemira tutki samoja lajeja Pohjois-Suomen turvesoilla.

 

Merkittäviä tuloksia

Vaikka suomalainen viljelypajun tutkimus näytti lamaan­tuneen 1990-luvulle tultaessa, 1980-luvun koetoiminta paljasti kuitenkin kolme merkittävää tulosta. Ensiksi, Salpausselän ete­läpuolella ja Lounais-Suomessa voi käyttää Ruotsissa kehitettyjä pajun viljelylajikkeita ja -menetelmiä. Viljelypajun kasvuno­peus vastaa ruotsalaisia, vastaavissa lämpö- ja sa­deoloissa mi­tattuja tuloksia. Parhaaksi viljelypajun lajiksi paljastui ko­ripaju (Salix viminalis).

   Toinen merkittävä tulos oli kotoperäisten viljelypaju­jemme paremmuus Salpausselän pohjoispuolella.  Eteläisten paju­jen talvenkestävyys on aivan liian heikko etenkin Keski- ja Poh­jois-Suomen suomailla. Parhaaksi kotoperäiseksi viljelypajuksi osoittautui mustuvapaju (Salix myrsinifolia). Nopeakasvuisimmat mustuvapajun lajikkeet ovat löytyneet  4H-kerholaisten vuosina 1978-79 keräämästä 566 kotoperäisen pajun kokoelmasta.

   Kolmas tulos on kuin suoraan ekologian oppikirjasta: viljelypajun monokulttuuriin voi iskeä perunaruttoa vastaava tuho. Näin on käynyt siperialaiselle vesipajulle useana vuonna paitsi Suomes­sa, myös Ruotsissa, Irlannissa ja Englannissa. Tuhon aihe­utti ruostesieni, jonka väli-isännäksi epäillään leh­tikuusta. Ruosteisesta pajusta ei saa riittävän korkeaa satoa. 

   Vastaavan laajuista ruostetuhoa ei ole havaittu muilla la­j­eilla. Ve­sipajun esimerkki velvoittaa kuitenkin useamman vuo­den, riit­tä­vän laajaan koetoimintaan ennenkuin uusi lajike on valmis las­kettavaksi käytännön viljelyyn.

 

Onko Ruotsin kehityksestä oppia Suomelle?

   Aurinko-Ruotsin 15 vuoden viljelypajun koetoiminta ja viiden vuoden käytännön viljely lienevät riittävä esimerkki myös Suomelle. Ruotsissa kehitettyä menetelmää olisi mahdollinen kokeilla Suomen pelloilla, käy­tännön mittakaavassa. Ruotsalai­silla op­eilla, lajikkeilla ja koneilla koeviljelyn tulisi aluksi ta­pah­tua Sal­pausselän etelä­puolella tai Lounais-Suomessa, mah­dol­lisimman hyväkuntoisilla pelloilla. Viljelyyn tarvittavat ko­neet ovat maatiloiden perus­kalustoa; Ruotsin maatalouskonete­ol­lisuus myy tarvittavat erikoiskoneet.

   Noin 5 vuoden kuluttua viljelyn käynnistymi­sestä tarvi­taan koevoimala joka jalostaisi pajuvoiman energiaksi, mieluiten suoraan sähköksi. 1990-luvun etevän teknologian (high tech) pienvoimalassa olisi sähkötehoa 1-5 megawattia. Voimala vaatisi sopimusviljelyalaa 500 hehtaaria.

   Viljelyn käynnistämisessä voisi ottaa oppia siitä miten sokerijuurikas tuotiin maamme elinkeinoelämään, miten sokerijuu­rikasta nykyään vil­jellään ja mi­ten sen sadolla käydään kauppaa. Viljelypaju juurtuisi Etelä- ja Lounais-Suomen pelloille nopeim­min sopi­mus­viljeltynä, ja vuosittain sen hin­nois­ta sopien. - Paju­pel­lon voi si­täpaitsi kyntää takaisin veh­nä­maaksi heti kun suh­dan­teet niin vaativat.

]]>
0 http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275229-energiapaju-ruotsissa-ja-suomessa#comments Bioenergia Energiapaju Energiaviljely maatalous Ylituotanto Mon, 29 Apr 2019 15:36:36 +0000 Veli Pohjonen http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275229-energiapaju-ruotsissa-ja-suomessa
Eurovaalien asialistalla Keskustalla on eniten puolustettavaa http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275212-eurovaalien-asialistalla-keskustalla-on-eniten-puolustettavaa <p>Eduskuntavaalit on käy&shy;ty ja lop&shy;pu&shy;tu&shy;los on sel&shy;vä. Kes&shy;kus&shy;ta kär&shy;si puolueista suurimman tap&shy;pi&shy;on, vaikka hallituksessa saatiin merkittäviä tuloksia aikaan. Nyt tu&shy;los on ana&shy;ly&shy;soi&shy;ta&shy;va ja men&shy;tä&shy;vä eteen&shy;päin sii&shy;tä op&shy;pien.</p><p>Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ja eurovaalien kynnyksellä on puhuttava EU:n päätöksenteon asialistasta ja puolueiden tavoitteista siinä. Mistä EU-päättää seuraavan vuoden aikana?</p><p>Pää&shy;tök&shy;sen&shy;te&shy;ko&shy;pöy&shy;däl&shy;le tu&shy;lee EU:n mo&shy;ni&shy;vuo&shy;ti&shy;nen ra&shy;hoi&shy;tus&shy;ke&shy;hys sekä sen ala&shy;oh&shy;jel&shy;mat yh&shy;tei&shy;sen maa&shy;ta&shy;lous&shy;po&shy;li&shy;tii&shy;kan ja alue- ja ra&shy;ken&shy;ne&shy;po&shy;li&shy;tii&shy;kan uudistuksista sekä mm. EU:n tutkimus-ohjelmista, jot&shy;ka oh&shy;jaa&shy;vat EU:n toi&shy;min&shy;taa ja va&shy;ro&shy;jen käyt&shy;töä lä&shy;hes vuo&shy;si&shy;kym&shy;me&shy;nek&shy;si eteen&shy;päin.</p><p>Keskustalla on eurovaaleissa ainoana puolueena selvä asialista. Keskustassa puolustetaan Suo&shy;men maa&shy;ta&shy;lou&shy;den eri&shy;tyis&shy;piir&shy;tei&shy;tä eikä hy&shy;väk&shy;sytä leik&shy;kauk&shy;sia tuot&shy;ta&shy;jien tu&shy;lo&shy;ta&shy;soon. Keskustassa pidetään huol&shy;ta alueiden tasapainoisesta kehityksestä ja sii&shy;tä, et&shy;tä maa&shy;kun&shy;tiem&shy;me haas&shy;teet saa&shy;vu&shy;tet&shy;ta&shy;vuu&shy;des&shy;sa ja muut eri&shy;tyis&shy;piir&shy;teet ote&shy;taan huo&shy;mi&shy;oon. Nämä alat muodostavat kaksi kolmasosaa koko EU:n budjetista.</p><p>Keskusta panostaa EU:n vah&shy;vuuk&shy;siin: kaup&shy;paan, tut&shy;ki&shy;muk&shy;seen, si&shy;sä&shy;mark&shy;ki&shy;noi&shy;hin, kier&shy;to&shy;ta&shy;lou&shy;teen ja te&shy;ol&shy;li&shy;suu&shy;teen. Näis&shy;tä hyö&shy;tyy koko Suo&shy;mi. Se ei kan&shy;na&shy;ta sen enem&shy;pää liit&shy;to&shy;val&shy;ti&shy;o&shy;ke&shy;hi&shy;tys&shy;tä kuin si&shy;sä&shy;ra&shy;jo&shy;jen sul&shy;ke&shy;mis&shy;ta. Kes&shy;kus&shy;tal&shy;la on myös par&shy;haat edel&shy;ly&shy;tyk&shy;set puo&shy;lus&shy;taa EU-pöy&shy;dis&shy;sä suo&shy;ma&shy;lais&shy;ta kes&shy;tä&shy;vää met&shy;sän&shy;hoi&shy;toa niitä vastaan, jotka haluavat museoida metsämme.</p><p>Mi&shy;kään puo&shy;lue ei saa&shy;vut&shy;ta&shy;nut edus&shy;kun&shy;ta&shy;vaa&shy;leis&shy;sa 20 pro&shy;sen&shy;tin kan&shy;na&shy;tus&shy;ra&shy;jaa. Ti&shy;lan&shy;ne oli kär&shy;ki&shy;pääs&shy;sä ta&shy;sai&shy;nen, ja se avaa mah&shy;dol&shy;li&shy;suu&shy;den yl&shy;lä&shy;tyk&shy;sil&shy;le eu&shy;ro&shy;vaa&shy;leis&shy;sa. Kes&shy;kus&shy;ta&shy;lai&shy;sil&shy;la on is&shy;kun paik&shy;ka, sil&shy;lä eu&shy;ro&shy;vaa&shy;leis&shy;sa pär&shy;jää se puo&shy;lue, joka saa kan&shy;nat&shy;ta&shy;jan&shy;sa liik&shy;keel&shy;le.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskuntavaalit on käy­ty ja lop­pu­tu­los on sel­vä. Kes­kus­ta kär­si puolueista suurimman tap­pi­on, vaikka hallituksessa saatiin merkittäviä tuloksia aikaan. Nyt tu­los on ana­ly­soi­ta­va ja men­tä­vä eteen­päin sii­tä op­pien.

Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ja eurovaalien kynnyksellä on puhuttava EU:n päätöksenteon asialistasta ja puolueiden tavoitteista siinä. Mistä EU-päättää seuraavan vuoden aikana?

Pää­tök­sen­te­ko­pöy­däl­le tu­lee EU:n mo­ni­vuo­ti­nen ra­hoi­tus­ke­hys sekä sen ala­oh­jel­mat yh­tei­sen maa­ta­lous­po­li­tii­kan ja alue- ja ra­ken­ne­po­li­tii­kan uudistuksista sekä mm. EU:n tutkimus-ohjelmista, jot­ka oh­jaa­vat EU:n toi­min­taa ja va­ro­jen käyt­töä lä­hes vuo­si­kym­me­nek­si eteen­päin.

Keskustalla on eurovaaleissa ainoana puolueena selvä asialista. Keskustassa puolustetaan Suo­men maa­ta­lou­den eri­tyis­piir­tei­tä eikä hy­väk­sytä leik­kauk­sia tuot­ta­jien tu­lo­ta­soon. Keskustassa pidetään huol­ta alueiden tasapainoisesta kehityksestä ja sii­tä, et­tä maa­kun­tiem­me haas­teet saa­vu­tet­ta­vuu­des­sa ja muut eri­tyis­piir­teet ote­taan huo­mi­oon. Nämä alat muodostavat kaksi kolmasosaa koko EU:n budjetista.

Keskusta panostaa EU:n vah­vuuk­siin: kaup­paan, tut­ki­muk­seen, si­sä­mark­ki­noi­hin, kier­to­ta­lou­teen ja te­ol­li­suu­teen. Näis­tä hyö­tyy koko Suo­mi. Se ei kan­na­ta sen enem­pää liit­to­val­ti­o­ke­hi­tys­tä kuin si­sä­ra­jo­jen sul­ke­mis­ta. Kes­kus­tal­la on myös par­haat edel­ly­tyk­set puo­lus­taa EU-pöy­dis­sä suo­ma­lais­ta kes­tä­vää met­sän­hoi­toa niitä vastaan, jotka haluavat museoida metsämme.

Mi­kään puo­lue ei saa­vut­ta­nut edus­kun­ta­vaa­leis­sa 20 pro­sen­tin kan­na­tus­ra­jaa. Ti­lan­ne oli kär­ki­pääs­sä ta­sai­nen, ja se avaa mah­dol­li­suu­den yl­lä­tyk­sil­le eu­ro­vaa­leis­sa. Kes­kus­ta­lai­sil­la on is­kun paik­ka, sil­lä eu­ro­vaa­leis­sa pär­jää se puo­lue, joka saa kan­nat­ta­jan­sa liik­keel­le.

 

]]>
2 http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275212-eurovaalien-asialistalla-keskustalla-on-eniten-puolustettavaa#comments Aluekehitys EU ja Suomi Eurovaalit Keskusta maatalous Mon, 29 Apr 2019 09:56:31 +0000 Elsi Katainen http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275212-eurovaalien-asialistalla-keskustalla-on-eniten-puolustettavaa
Pellon hiilensidonta poliitikkojen puheissa- vähän villoja http://karriollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273963-pellon-hiilensidonta-poliitikkojen-puheissa-vahan-villoja <p>Poliitikot keksivät vaalitenteissä yhä uudelleen samoja uusia ideoita. Metsien hiilensidonnan on jo vakavastiotettavien poliitikkojenkin puheissa todettu olevan yhteydessä metsän kasvuun. Mitä paremmin metsä kasvaa, sitä enemmän hiiltä sidotaan. Vanhaksi päässyt metsä muuttuu hiilen lähteeksi.&nbsp;</p><p>Poliitikot ovat tuoneet toistuvasti esiin peltojen hiilensidontakyvyn. Hyvä niin.&nbsp; Keskusteluissa on vain täysin ristiriitaisia avauksia peltojen hiilinielun tiimoilta. Lyhykäisyydessään pelloissa pätee sama kuin metsissä: mitä kiihkeämpää ja kasvukauden alusta loppuun ulottuvaa kasvuun, sitä enemmän kasvi ehtii yhteyttämään. Maan tuottokyvyn, ravinteiden ja veden on riitettävä ja on käytettävä tehokkaita lajikkeita.&nbsp;</p><p>Ristiriidat tulee siinä, että samalla kun puhutaan pellon hiilinielun kasvattamisesta puhutaan myös lihaveroista, luomusta tai kasvinsuojelun vähentämisestä. Yhtälö ei toimi. Hiilensidonnassa (ja juuristoon ja edelleen maamikrobeihin) siirrettävässä sidonnassa nurmet on ylivoimaisia. Nurmen hyödyntäjänä taas nautakarja on ylivoimaista. Jos halutaan siirtyä kasvisruokaan, niin vaihtoehdoksi nousee yksivuotiset kasvit. Tämä taas tarkoittaa vuosittaista muokkausta tai lisääntyvää myrkyttämistä.&nbsp;</p><p>Luonnonmukainen yksivuotisten kasvien viljely edellyttää voimakasta muokkausta, joka kuluttaa polttoaineita ja altistaa ravinnevalumiin.&nbsp; Se edellyttää myös pääsääntöisesti karjanlantaa.&nbsp;</p><p>Kiitos poliitikot, että nostatte agronomit,&nbsp; metsänhoitajat ja maanviljelijät sankareiksi. Antakaa sankareitten hoitaa alkutuotantoon liittyvät asiat.&nbsp; Kuten ovat hoitaneet menestyksellä tähänkin saakka.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Poliitikot keksivät vaalitenteissä yhä uudelleen samoja uusia ideoita. Metsien hiilensidonnan on jo vakavastiotettavien poliitikkojenkin puheissa todettu olevan yhteydessä metsän kasvuun. Mitä paremmin metsä kasvaa, sitä enemmän hiiltä sidotaan. Vanhaksi päässyt metsä muuttuu hiilen lähteeksi. 

Poliitikot ovat tuoneet toistuvasti esiin peltojen hiilensidontakyvyn. Hyvä niin.  Keskusteluissa on vain täysin ristiriitaisia avauksia peltojen hiilinielun tiimoilta. Lyhykäisyydessään pelloissa pätee sama kuin metsissä: mitä kiihkeämpää ja kasvukauden alusta loppuun ulottuvaa kasvuun, sitä enemmän kasvi ehtii yhteyttämään. Maan tuottokyvyn, ravinteiden ja veden on riitettävä ja on käytettävä tehokkaita lajikkeita. 

Ristiriidat tulee siinä, että samalla kun puhutaan pellon hiilinielun kasvattamisesta puhutaan myös lihaveroista, luomusta tai kasvinsuojelun vähentämisestä. Yhtälö ei toimi. Hiilensidonnassa (ja juuristoon ja edelleen maamikrobeihin) siirrettävässä sidonnassa nurmet on ylivoimaisia. Nurmen hyödyntäjänä taas nautakarja on ylivoimaista. Jos halutaan siirtyä kasvisruokaan, niin vaihtoehdoksi nousee yksivuotiset kasvit. Tämä taas tarkoittaa vuosittaista muokkausta tai lisääntyvää myrkyttämistä. 

Luonnonmukainen yksivuotisten kasvien viljely edellyttää voimakasta muokkausta, joka kuluttaa polttoaineita ja altistaa ravinnevalumiin.  Se edellyttää myös pääsääntöisesti karjanlantaa. 

Kiitos poliitikot, että nostatte agronomit,  metsänhoitajat ja maanviljelijät sankareiksi. Antakaa sankareitten hoitaa alkutuotantoon liittyvät asiat.  Kuten ovat hoitaneet menestyksellä tähänkin saakka. 

]]>
1 http://karriollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273963-pellon-hiilensidonta-poliitikkojen-puheissa-vahan-villoja#comments Hiilinielu maatalous Metsä Wed, 10 Apr 2019 08:29:49 +0000 Karri Ollila http://karriollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273963-pellon-hiilensidonta-poliitikkojen-puheissa-vahan-villoja
Eduskuntavaaleissa ratkaistaan Suomen maaseudun ja EU-politiikan suunta http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272738-eduskuntavaaleissa-ratkaistaan-suomen-maaseudun-ja-eu-politiikan-suunta <p>&nbsp;</p><p>Suomessa on käynnissä erittäin nopea ja voimakas keskittymiskehitys. Sen jäljet ovat raakoja. Ihmiset eriarvoistuvat. Maakunnat eriarvoistuvat. Maakuntien sisällä tapahtuu eriarvoistumista. Lähes kaikki 50 seutukaupunkiakin taantuu.</p><p>&nbsp;</p><p>Kehitysaluepolitiikka&nbsp; aloitettiin 1960-luvulla. Se oli vahvimmillaan 1970- ja 80-luvuilla. Presidentti Urho Kekkonen oli sen takuumies. Hän piti alkiolaisen Keskustan hallituksessa. Keskusta oli tuolloin vielä maaseudun väestöön nojaava kansanliike, joka huolehti äänestäjistään.&nbsp; Nyt on toisin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka 1960-luvulla alkoi raju maaltamuutto sekä Etelä-Suomeen että Ruotsiin, myös aluekehityksestä pidettiin huolta. Kehitysaluerahasto jakoi rahaa ja kuntien elinkeinotoimia tuettiin valtion varoista. Kuntien valtionosuusjärjestelmä tuki maaseutukuntia.</p><p>&nbsp;</p><p>1980-luvun lopulla tapahtui käänne. Harri Holkerin sinipunahallitus avasi markkinavoimat valloilleen. Syntyi hulvattoman velkaantumisen ja tuottamattomien investointien lyhyt jakso. Se päättyi vuonna 1990 alkaneeseen talouden syöksyyn. Seuraukset olivat synkät ja rumat. Ne painavat yhä tuhansia rehellisiä ihmisiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Puolueet Keskustaa myöten unohtivat 1990-luvulla maaseudun. Ne muuttuivat yleispuolueiksi ja suuntasivat katseensa kaupunkilaisiin. Yllättävän pitkään myös Keskusta on säilyttänyt kannatuksensa, vaikka liberaali city-ppolitiikka on saanut otteen. Vasta nyt se näyttää iskevän kannatukseen. Keskusta ei tosin ole koskaan onnistunut pääsemään Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin. Niissä se on parin kolmen prosentin minipuolue.</p><p>&nbsp;</p><p>Keskustan entinen kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen onkin löytänyt uudesta tilanteesta markkinaraon ja saattaa onnistua louhaisemaan muutaman prosentin siivun, joka on Keskustalta pois.</p><p>&nbsp;</p><p>Syvästä lamasta noustuamme siirryimme EU-aikaan. EU on valtava maatalous- ja aluepoliittinen tukirahasto. Jokaisen vuoden alussa Suomen valtio maksaa Brysselin kassaan pari miljardia euroa. Muutaman vuoden kuluessa saamme näistä varoistamme noin kolme neljäsosaa takaisin erilaisiin, EU-komission tarkoin määrittelemiin tarkoituksiin. Byrokratia hakemisessa ja tilityksissä on massiivinen. Viljelijöille tämä on raskasta ja monelle muulle maaseudun toimijalle niin hankalaa, että ne ovat luopuneet koko raharuletista. Omavastuuosuus hankaloittaa osaltaan tätä työtä.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka palauma EU:sta kohdistuu valtaosin maatalouteen, maaseudun kehittämiseen ja aluekehitykseen, Suomen maatalous ja maaseutu ovat syvemmässä ahdingossa kuin vuosikymmeniin. Maaseutu kaikissa osissa maata taantuu. Nuoret poistuvat. Kiinteistöjen arvot putoavat. Palvelut kaikkoavat.</p><p>&nbsp;</p><p>Eduskuntavaaleissa ei minkän puolueen ohjelmissa aluepolitiikka eikä edes maatalous ole kärkiteemana. Tämä johtunee pääasiassa siitä, että vastuu näistä on EU:lla. EU taas on kaukainen, kankea ja valtava byrokratia. Mikään puolue ei jaksa taistella sellaista vastaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Perussuomalaiset on ainoa merkittävä puolue, joka nostaa EU-kritiikin teemaksi. Muut antavat liittovaltion edetä rauhassa. Kokoomus, vihreät ja Sdp jopa ylistävät kehitystä ja uskomattoman EU-innon on nielaissut myös Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä hoveineen. Vasemmistoliitossakaan ei ole yhtään &quot;eskoseppästä&quot; linjaa kirkastamassa. Sameaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Maaseudun, maakuntien, seutukaupunkien ja näiden asukkaiden tulevaisuus on synkkä, mutta ei täysin toivoton. EU:sta emme voi erota. Sen Brexitkin osoittaa. EU on rakentanut ovelan verkon, jossa jokainen jäsenmaa ui kuin kala katiskassa.&nbsp; Sen sijaan voimme äänestää muutoksen puolesta jo eduskuntavaaleissa ja toukokuussa EU-vaaleissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun EU-kriittiset saavat kautta Euroopan äänivyöryn, unionin suunta muuttuu. Liittovaltiokehitys kääntyy hitaasti, mutta varmasti itsenäisten valtioiden tiiviin yhteistyön organisaatioksi. Se kykenee kansojen luottamuksen perustalla huolehtimaan niistä tärkeistä asioista, jotka edellyttävät tiivistä yhteistyötä. Eräiltä osin kauppapolitiikka, ympäristöpolitiikka, kansainvälisen rikollisuuden torjunta, maahanmuuttopolitiikka sekä tutkimus-, kehitys- ja koulutuspolitiikka on viisasta hoitaa yhteistyössä. Muutoin tulee päätösvalta palauttaa jäsenvaltioille. Kaikessa on syytä palata läheisyys- ja suhteellisuusperiaatteisiin, jotka ovat lähes täysin unohtuneet. Aivan liian pienissä asioissa valta on annettu Brysselin byrokraateille.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>EU:n suunnan muutos antaa avaimet myös Suomen maatalouden ja maakuntien kehityksen suunnan muuttumiselle. Näin voidaan turvata kotimainen ruoka, elintarvikeketjun työpaikat, omavaraisuus ja huoltovarmuus. Kaikki tärkeitä asioita ja arvoja.</p><p>&nbsp;</p><p>On muutoksen aika.&nbsp; Valta pitää palauttaa kansalle kaikkialla Euroopassa. Tarvitsemme yhteistyötä ja laajaa kansainvälisyyttä, emme keskittämistä emmekä tarpeetonta monen tason byrokratiaa. Tästä on kyse eduskuntavaaleissakin!</p><p>&nbsp;</p><p>Toimi Kankaanniemi&uml;</p><p>Perussuomalaiset&nbsp;</p><p>Kansanedustajaehdokas no 139&nbsp; Keski-Suomi</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Suomessa on käynnissä erittäin nopea ja voimakas keskittymiskehitys. Sen jäljet ovat raakoja. Ihmiset eriarvoistuvat. Maakunnat eriarvoistuvat. Maakuntien sisällä tapahtuu eriarvoistumista. Lähes kaikki 50 seutukaupunkiakin taantuu.

 

Kehitysaluepolitiikka  aloitettiin 1960-luvulla. Se oli vahvimmillaan 1970- ja 80-luvuilla. Presidentti Urho Kekkonen oli sen takuumies. Hän piti alkiolaisen Keskustan hallituksessa. Keskusta oli tuolloin vielä maaseudun väestöön nojaava kansanliike, joka huolehti äänestäjistään.  Nyt on toisin. 

 

Vaikka 1960-luvulla alkoi raju maaltamuutto sekä Etelä-Suomeen että Ruotsiin, myös aluekehityksestä pidettiin huolta. Kehitysaluerahasto jakoi rahaa ja kuntien elinkeinotoimia tuettiin valtion varoista. Kuntien valtionosuusjärjestelmä tuki maaseutukuntia.

 

1980-luvun lopulla tapahtui käänne. Harri Holkerin sinipunahallitus avasi markkinavoimat valloilleen. Syntyi hulvattoman velkaantumisen ja tuottamattomien investointien lyhyt jakso. Se päättyi vuonna 1990 alkaneeseen talouden syöksyyn. Seuraukset olivat synkät ja rumat. Ne painavat yhä tuhansia rehellisiä ihmisiä.

 

Puolueet Keskustaa myöten unohtivat 1990-luvulla maaseudun. Ne muuttuivat yleispuolueiksi ja suuntasivat katseensa kaupunkilaisiin. Yllättävän pitkään myös Keskusta on säilyttänyt kannatuksensa, vaikka liberaali city-ppolitiikka on saanut otteen. Vasta nyt se näyttää iskevän kannatukseen. Keskusta ei tosin ole koskaan onnistunut pääsemään Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin. Niissä se on parin kolmen prosentin minipuolue.

 

Keskustan entinen kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen onkin löytänyt uudesta tilanteesta markkinaraon ja saattaa onnistua louhaisemaan muutaman prosentin siivun, joka on Keskustalta pois.

 

Syvästä lamasta noustuamme siirryimme EU-aikaan. EU on valtava maatalous- ja aluepoliittinen tukirahasto. Jokaisen vuoden alussa Suomen valtio maksaa Brysselin kassaan pari miljardia euroa. Muutaman vuoden kuluessa saamme näistä varoistamme noin kolme neljäsosaa takaisin erilaisiin, EU-komission tarkoin määrittelemiin tarkoituksiin. Byrokratia hakemisessa ja tilityksissä on massiivinen. Viljelijöille tämä on raskasta ja monelle muulle maaseudun toimijalle niin hankalaa, että ne ovat luopuneet koko raharuletista. Omavastuuosuus hankaloittaa osaltaan tätä työtä.

 

Vaikka palauma EU:sta kohdistuu valtaosin maatalouteen, maaseudun kehittämiseen ja aluekehitykseen, Suomen maatalous ja maaseutu ovat syvemmässä ahdingossa kuin vuosikymmeniin. Maaseutu kaikissa osissa maata taantuu. Nuoret poistuvat. Kiinteistöjen arvot putoavat. Palvelut kaikkoavat.

 

Eduskuntavaaleissa ei minkän puolueen ohjelmissa aluepolitiikka eikä edes maatalous ole kärkiteemana. Tämä johtunee pääasiassa siitä, että vastuu näistä on EU:lla. EU taas on kaukainen, kankea ja valtava byrokratia. Mikään puolue ei jaksa taistella sellaista vastaan. 

 

Perussuomalaiset on ainoa merkittävä puolue, joka nostaa EU-kritiikin teemaksi. Muut antavat liittovaltion edetä rauhassa. Kokoomus, vihreät ja Sdp jopa ylistävät kehitystä ja uskomattoman EU-innon on nielaissut myös Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä hoveineen. Vasemmistoliitossakaan ei ole yhtään "eskoseppästä" linjaa kirkastamassa. Sameaa.

 

Maaseudun, maakuntien, seutukaupunkien ja näiden asukkaiden tulevaisuus on synkkä, mutta ei täysin toivoton. EU:sta emme voi erota. Sen Brexitkin osoittaa. EU on rakentanut ovelan verkon, jossa jokainen jäsenmaa ui kuin kala katiskassa.  Sen sijaan voimme äänestää muutoksen puolesta jo eduskuntavaaleissa ja toukokuussa EU-vaaleissa.

 

Kun EU-kriittiset saavat kautta Euroopan äänivyöryn, unionin suunta muuttuu. Liittovaltiokehitys kääntyy hitaasti, mutta varmasti itsenäisten valtioiden tiiviin yhteistyön organisaatioksi. Se kykenee kansojen luottamuksen perustalla huolehtimaan niistä tärkeistä asioista, jotka edellyttävät tiivistä yhteistyötä. Eräiltä osin kauppapolitiikka, ympäristöpolitiikka, kansainvälisen rikollisuuden torjunta, maahanmuuttopolitiikka sekä tutkimus-, kehitys- ja koulutuspolitiikka on viisasta hoitaa yhteistyössä. Muutoin tulee päätösvalta palauttaa jäsenvaltioille. Kaikessa on syytä palata läheisyys- ja suhteellisuusperiaatteisiin, jotka ovat lähes täysin unohtuneet. Aivan liian pienissä asioissa valta on annettu Brysselin byrokraateille. 

 

EU:n suunnan muutos antaa avaimet myös Suomen maatalouden ja maakuntien kehityksen suunnan muuttumiselle. Näin voidaan turvata kotimainen ruoka, elintarvikeketjun työpaikat, omavaraisuus ja huoltovarmuus. Kaikki tärkeitä asioita ja arvoja.

 

On muutoksen aika.  Valta pitää palauttaa kansalle kaikkialla Euroopassa. Tarvitsemme yhteistyötä ja laajaa kansainvälisyyttä, emme keskittämistä emmekä tarpeetonta monen tason byrokratiaa. Tästä on kyse eduskuntavaaleissakin!

 

Toimi Kankaanniemi¨

Perussuomalaiset 

Kansanedustajaehdokas no 139  Keski-Suomi

 

]]>
1 http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272738-eduskuntavaaleissa-ratkaistaan-suomen-maaseudun-ja-eu-politiikan-suunta#comments EU Maaseutu maatalous Vaalit2019 Wed, 27 Mar 2019 19:44:00 +0000 Toimi Kankaanniemi http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272738-eduskuntavaaleissa-ratkaistaan-suomen-maaseudun-ja-eu-politiikan-suunta
Löysien puheiden on loputtava http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272688-loysien-puheiden-on-loputtava <p>Eduskuntavaalien alla käytävässä ilmastokeskustelussa suomalaisen kestävän metsänhoidon ohella myös maidon- ja lihantuotanto on joutunut kritisoijien hampaisiin. Viimeksi näin tapahtui viikonloppuna, kun SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne väläytti suomalaisen lihan lisäksi maitoa verolle.</p><p>Tällainen puhe maito- ja lihaverosta on vastuutonta, sillä se heikentää suomalaisten luottamusta kotimaiseen ruokaan ja niputtaa sen samaan luokkaan tuontiruuan kanssa. Suomalaisen tuottajan, elintarviketeollisuuden ja alan työpaikkojen kurittamisen sijaan meidän tulisi olla ylpeitä kotimaisesta ruokasektorista, joka on maailmalla ansaitusti saavuttanut eettisen ja luotettavan maineen.</p><p>Ympäri maailmaa kiinnostus ruuan laatuun ja alkuperämerkintöihin on kasvussa. Suomi on pärjännyt vertailuissa eläinten korkean hyvinvoinnin, vähäisten antibioottien käytön ja salmonella-vapaiden tuotteiden avulla. Suomalainen ruoka nauttii arvostusta maailman markkinoilla myös ilmastoystävällisyyden vuoksi. Miksi näin on?</p><p>Suomessa riittää vettä, sillä meillä sateet ylittävät haihdunnan ja makean veden varannot ovat poikkeuksellisen suuret. Tämän vuoksi runsaasti vettä vaativa lihan- ja maidontuotanto on Suomessa kestävää. Suomessa riittää myös pinta-alaa lannanlevitykseen, toisin kuin esimerkiksi Hollannissa, jossa lantaa joudutaan viemään muihin maihin tai polttamaan laitoksissa. Lehmien ruokinta perustuu nurmeen, joten peltoala on kasvipeitteinen ja sitoo hiiltä. Lopputuotteena syntyy hyvälaatuista proteiinia, joka on vientituote.</p><p>Rinteeltä on kuultu myös löysiä puheita siitä, kuinka maataloudessa tulisi panostaa sivuelinkeinojen tukemiseen. Tällainen väite on kovin ristiriitainen tilanteessa, jossa EU kannustaa investoimaan tuotannon kasvattamiseen ja toisaalta tuottajien taistellessa kannattavuuden rajoilla. Miten riittää aika sivuelinkeinojen hoitoon esim. paljon työllistävällä lypsykarjasektorilla? Rinteen olisi hyvä muistaa, että mitä suuremmat sadot saamme tiloilta, sitä enemmän pellolla kasvaa hiiltä sitovia kasveja.</p><p>Toivoisin kaikkien suomalaisten puolueiden puolustavan ilmastokeskustelussa suomalaisen tuottajan etua, sillä syömämme ruoka tuotetaan joka tapauksessa jossain. Eduskuntavaaleissa ratkaistaan myös Suomen EU-politiikan linja. Suomen on varmistettava hallituspohjasta riippumatta maito- ja naudanlihasektorin jatkuvuus, joka ei ole pois ilmastonmuutoksen vastaiselta työltä.</p><p><em>Kirjoitus julkaistu Savon Sanomissa ja Karjalaisessa 27.3.2019</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskuntavaalien alla käytävässä ilmastokeskustelussa suomalaisen kestävän metsänhoidon ohella myös maidon- ja lihantuotanto on joutunut kritisoijien hampaisiin. Viimeksi näin tapahtui viikonloppuna, kun SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne väläytti suomalaisen lihan lisäksi maitoa verolle.

Tällainen puhe maito- ja lihaverosta on vastuutonta, sillä se heikentää suomalaisten luottamusta kotimaiseen ruokaan ja niputtaa sen samaan luokkaan tuontiruuan kanssa. Suomalaisen tuottajan, elintarviketeollisuuden ja alan työpaikkojen kurittamisen sijaan meidän tulisi olla ylpeitä kotimaisesta ruokasektorista, joka on maailmalla ansaitusti saavuttanut eettisen ja luotettavan maineen.

Ympäri maailmaa kiinnostus ruuan laatuun ja alkuperämerkintöihin on kasvussa. Suomi on pärjännyt vertailuissa eläinten korkean hyvinvoinnin, vähäisten antibioottien käytön ja salmonella-vapaiden tuotteiden avulla. Suomalainen ruoka nauttii arvostusta maailman markkinoilla myös ilmastoystävällisyyden vuoksi. Miksi näin on?

Suomessa riittää vettä, sillä meillä sateet ylittävät haihdunnan ja makean veden varannot ovat poikkeuksellisen suuret. Tämän vuoksi runsaasti vettä vaativa lihan- ja maidontuotanto on Suomessa kestävää. Suomessa riittää myös pinta-alaa lannanlevitykseen, toisin kuin esimerkiksi Hollannissa, jossa lantaa joudutaan viemään muihin maihin tai polttamaan laitoksissa. Lehmien ruokinta perustuu nurmeen, joten peltoala on kasvipeitteinen ja sitoo hiiltä. Lopputuotteena syntyy hyvälaatuista proteiinia, joka on vientituote.

Rinteeltä on kuultu myös löysiä puheita siitä, kuinka maataloudessa tulisi panostaa sivuelinkeinojen tukemiseen. Tällainen väite on kovin ristiriitainen tilanteessa, jossa EU kannustaa investoimaan tuotannon kasvattamiseen ja toisaalta tuottajien taistellessa kannattavuuden rajoilla. Miten riittää aika sivuelinkeinojen hoitoon esim. paljon työllistävällä lypsykarjasektorilla? Rinteen olisi hyvä muistaa, että mitä suuremmat sadot saamme tiloilta, sitä enemmän pellolla kasvaa hiiltä sitovia kasveja.

Toivoisin kaikkien suomalaisten puolueiden puolustavan ilmastokeskustelussa suomalaisen tuottajan etua, sillä syömämme ruoka tuotetaan joka tapauksessa jossain. Eduskuntavaaleissa ratkaistaan myös Suomen EU-politiikan linja. Suomen on varmistettava hallituspohjasta riippumatta maito- ja naudanlihasektorin jatkuvuus, joka ei ole pois ilmastonmuutoksen vastaiselta työltä.

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomissa ja Karjalaisessa 27.3.2019

]]>
14 http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272688-loysien-puheiden-on-loputtava#comments 2019 eduskuntavaalit Antti Rinne Energia- ja ilmastopolitiikka Lihavero maatalous Wed, 27 Mar 2019 09:08:57 +0000 Elsi Katainen http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272688-loysien-puheiden-on-loputtava
Maksetaan maanviljelijöille tuotantomäärän sijaan ilmastonmuutoksen torjumisesta http://ratilainenniina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272657-jospa-maanviljelijoille-maksettaisiinkin-ilmastonmuutoksen-torjumisesta <p>Globaalissa etelässä ilmastonmuutos on jo muuttanut elinolosuhteita dramaattisesti. Muutoksia on kuitenkin nähtävissä myös meillä ja erityishuomiota kaipaavat muutokset maataloudessa. Siellä, missä ollaan eniten tekemisissä vuodenaikojen vaihtumisen, sään, maan eliöstön ja kasvien biologian kanssa. Ilmastonmuutos asettaa kotimaiselle ruuantuotannolle monimutkaisen haasteen, mutta reaktiovaihtoehtoja on vain kaksi: seurata muutosta perästä ja sopeutua vasta pakon edessä, tai muuttaa koko maataloutta ministeriön linjauksista tilatasolle saakka etulinjassa.</p><p>Usein sanotaan, että on parempi ohjata muutosta kuin seurata tapahtumia sivustakatsojana. Tämä jos mikä pätee tämän ajan maatalouspolitiikkaan. Saman tietävät myös ne lukuisat ruoantuottajat, jotka ovat tehneet tiloillaan valintoja, joilla vähennetään päästöjä, sidotaan hiiltä ja sopeudutaan muuttuviin sääolosuhteisiin.</p><p>Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet yhdistää maatalous ilmastonmuutoksen torjumiseen. Maanviljelyn ilmasto- ja vesistövaikutuksista puhutaan paljon ja tiedot päästöistä ovat kiistattomia. Suuri kysymys 2020-luvulla on, jatkammeko tätä keskustelua vai otammeko tilalle näkökulman siitä, kuinka maatalous nousee ilmastonmuutoksen torjumisessa esitaistelijoiden joukkoon.&nbsp;</p><p>Maailman muuttuessa myös maatalouspolitiikan pitää muuttua. Maataloustukia on perusteltu kauan ruokahuollon omavaraisuudella, kuluttajahintojen vaihtelujen tasaamisella, maatalouden kannattavuudella sekä maaseudun asuttuna pitämisellä. Nämä eivät voi olla 2020-luvulla enää perusteita maataloustuille. Tulevina vuosina tarvitsemme pelloille kasvipeitettä, joka sitoo hiiltä ilmakehästä sekä viljelymenetelmiä, jotka palauttavat humuspitoisuutta. Tiloilla pitää siirtyä laajamittaisesti suljettuun ravinnekiertoon ja monipuoliseen viljelykiertoon. Näitä ja muita maanviljelyn ilmastotoimia voitaisiin tukea uudistetuilla maataloustuilla.</p><p>Kaiken kotieläintuotannon siirtymistä luomutuotannon kriteeristöön tulisi tukea. Maataloustukiin pitäisi jatkossa tuoda mukaan muitakin tavoitteita kuin sato- ja tuotantotaso. Tukea pitäisi ohjata hiilensidontaan ja monimuotoisuuden kannalta vahvoihin viljelymenetelmiin. Luomuviljeltyä pinta-alaa tulisi lisätä voimakkaasti ja toisin kuin Jari Lepän ministerikaudella, jatkossa luomutukea tulisi varata kaikille luomuun siirtyville tiloille. Luomuun ja uusiin kasvipohjaisiin jalosteisiin satsaamalla maatalouteen saadaan korkeamman lisäarvon tuotteita. Tämä auttaisi viljelijöitä tilojen kannattavuuden nostamisessa tuista vähemmän riippuvaiseksi.</p><p>Maatalouden tukia pitää muuttaa, koska ilmastoteot eivät saa olla viljelijän hyväntahtoisuuden varassa. Suomessa on runsaasti viljelijöitä, jotka kehittävät lohkotasolla toimintaansa ilmaston ja vesistöjen kannalta kestäväksi. Siitä meidän pitäisi maksaa.</p><p>Ilmastonmuutoksen torjumisella on valtava kiire. Hiiltä on ilmakehässä jo nyt niin paljon, etteivät uusia päästöjä vähentävät toimenpiteet enää riitä. Hiiltä pitää sitoa, mahdollisimman paljon. Tähän pystyy suuressa mittakaavassa vain maatalous.&nbsp;</p><p>Kotimainen maatalous ei pelastu kasvavilla satovahinkokorvauksilla vaan uudistuksilla, joiden tavoitteena on kestävä ruoantuotanto ja monimuotoiset tilat. Maatalousministeriön johtoon on löydyttävä päättäjä, joka johtaa muutosta, eikä seuraa sitä takamatkalta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Globaalissa etelässä ilmastonmuutos on jo muuttanut elinolosuhteita dramaattisesti. Muutoksia on kuitenkin nähtävissä myös meillä ja erityishuomiota kaipaavat muutokset maataloudessa. Siellä, missä ollaan eniten tekemisissä vuodenaikojen vaihtumisen, sään, maan eliöstön ja kasvien biologian kanssa. Ilmastonmuutos asettaa kotimaiselle ruuantuotannolle monimutkaisen haasteen, mutta reaktiovaihtoehtoja on vain kaksi: seurata muutosta perästä ja sopeutua vasta pakon edessä, tai muuttaa koko maataloutta ministeriön linjauksista tilatasolle saakka etulinjassa.

Usein sanotaan, että on parempi ohjata muutosta kuin seurata tapahtumia sivustakatsojana. Tämä jos mikä pätee tämän ajan maatalouspolitiikkaan. Saman tietävät myös ne lukuisat ruoantuottajat, jotka ovat tehneet tiloillaan valintoja, joilla vähennetään päästöjä, sidotaan hiiltä ja sopeudutaan muuttuviin sääolosuhteisiin.

Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet yhdistää maatalous ilmastonmuutoksen torjumiseen. Maanviljelyn ilmasto- ja vesistövaikutuksista puhutaan paljon ja tiedot päästöistä ovat kiistattomia. Suuri kysymys 2020-luvulla on, jatkammeko tätä keskustelua vai otammeko tilalle näkökulman siitä, kuinka maatalous nousee ilmastonmuutoksen torjumisessa esitaistelijoiden joukkoon. 

Maailman muuttuessa myös maatalouspolitiikan pitää muuttua. Maataloustukia on perusteltu kauan ruokahuollon omavaraisuudella, kuluttajahintojen vaihtelujen tasaamisella, maatalouden kannattavuudella sekä maaseudun asuttuna pitämisellä. Nämä eivät voi olla 2020-luvulla enää perusteita maataloustuille. Tulevina vuosina tarvitsemme pelloille kasvipeitettä, joka sitoo hiiltä ilmakehästä sekä viljelymenetelmiä, jotka palauttavat humuspitoisuutta. Tiloilla pitää siirtyä laajamittaisesti suljettuun ravinnekiertoon ja monipuoliseen viljelykiertoon. Näitä ja muita maanviljelyn ilmastotoimia voitaisiin tukea uudistetuilla maataloustuilla.

Kaiken kotieläintuotannon siirtymistä luomutuotannon kriteeristöön tulisi tukea. Maataloustukiin pitäisi jatkossa tuoda mukaan muitakin tavoitteita kuin sato- ja tuotantotaso. Tukea pitäisi ohjata hiilensidontaan ja monimuotoisuuden kannalta vahvoihin viljelymenetelmiin. Luomuviljeltyä pinta-alaa tulisi lisätä voimakkaasti ja toisin kuin Jari Lepän ministerikaudella, jatkossa luomutukea tulisi varata kaikille luomuun siirtyville tiloille. Luomuun ja uusiin kasvipohjaisiin jalosteisiin satsaamalla maatalouteen saadaan korkeamman lisäarvon tuotteita. Tämä auttaisi viljelijöitä tilojen kannattavuuden nostamisessa tuista vähemmän riippuvaiseksi.

Maatalouden tukia pitää muuttaa, koska ilmastoteot eivät saa olla viljelijän hyväntahtoisuuden varassa. Suomessa on runsaasti viljelijöitä, jotka kehittävät lohkotasolla toimintaansa ilmaston ja vesistöjen kannalta kestäväksi. Siitä meidän pitäisi maksaa.

Ilmastonmuutoksen torjumisella on valtava kiire. Hiiltä on ilmakehässä jo nyt niin paljon, etteivät uusia päästöjä vähentävät toimenpiteet enää riitä. Hiiltä pitää sitoa, mahdollisimman paljon. Tähän pystyy suuressa mittakaavassa vain maatalous. 

Kotimainen maatalous ei pelastu kasvavilla satovahinkokorvauksilla vaan uudistuksilla, joiden tavoitteena on kestävä ruoantuotanto ja monimuotoiset tilat. Maatalousministeriön johtoon on löydyttävä päättäjä, joka johtaa muutosta, eikä seuraa sitä takamatkalta.

]]>
10 http://ratilainenniina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272657-jospa-maanviljelijoille-maksettaisiinkin-ilmastonmuutoksen-torjumisesta#comments Ilmastonmuutos Luomu maatalous Maatalouspolitiikka Maataloustuet Tue, 26 Mar 2019 20:31:10 +0000 Niina Ratilainen http://ratilainenniina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272657-jospa-maanviljelijoille-maksettaisiinkin-ilmastonmuutoksen-torjumisesta
Kadehdittava tuottaja? http://anitasaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272456-kadehdittava-tuottaja <p>Tuottaja - onko häntä syytä kadehtia?</p><p>&nbsp;</p><p>Sanoisin kyllä ettei. Tuottaja saa kasvattamistaan tuotteista noin 3-30% sen lopullisesta hinnasta, ja nuo kymmenissä prosenteissa olevat tuotot ovat hyvin harvoissa tuotteissa tätä päivää.<br />Loput tuotteen hinnasta vie arvonlisävero (pääsääntöisesti 11,5%) ja teollisuuden &amp; kaupan osuus (n.60-85%).</p><p>&nbsp;</p><p>Näillä muutamilla prosenteillako tuottajan pitäisi pärjätä? Maksaa kulut rakennuksista ja laitteista, alkupääomasta (viljan ja kasvisten siemenet, eläinten ostot jne.) sekä oma elämisensä.<br />Varsinkin kun jatkuvalla syötöllä ihmiset laittavat rahansa tuontiruokaan, jolloin tuottajan tilipussi ohenee entisestään.</p><p>Yhtään en ihmettele, että niin moni pistää &quot;pillinsä pussiin&quot;, varsinkin kun tuottajan arkeen kuuluu myös kaikenmaailman byrokratia lippusineen ja lappusineen.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalaiset ovat huolissaan työttömyydestä. Silti suomalaisten tuottajien tuotoksia vieroksutaan; joskus hinnan takia, joskus ihan vain kiusallaan. Kannattaisiko kuitenkin satsata siihen kotimaiseen, ennen kuin meillä on lisää työttömiä niiden lopettaneiden tuottajien osalta? Siinä vaiheessa on turha sanoa, että &quot;nuokin elää meidän muiden veronmaksajien rahoilla&quot; kun on itse ollut aiheuttamassa tuottajan siirtymistä työttömyyskortistoon.<br />Elintarvikeketju työllistää kokonaisuudessaan satojatuhansia suomalaisia. Kotimaisen ruoan alkuperä on aina selvitettävissä. Hinta - no, se on toki joskus kalliimpi kuin siinä ulkolaisessa, mutta ainakaan sitä ei ole kuljetettu ties kuinka monia satoja ja tuhansia kilometrejä. Suomessa panostetaan myös laatuun, mitä ei ulkolaisesta tuotteesta aina voi sanoa.</p><p>&nbsp;</p><p>Eiköhän olisi aika valita siellä kaupassa kotimainen tuote ulkolaisen sijaan ja saada hyvä mieli siitäkin tiedosta että tuo työtä suomalaiselle tuottajalle! Mitä suurempi kysyntä, sitä enemmän tarvitaan sekä tuotteita että työvoimaa, vai mitä!?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuottaja - onko häntä syytä kadehtia?

 

Sanoisin kyllä ettei. Tuottaja saa kasvattamistaan tuotteista noin 3-30% sen lopullisesta hinnasta, ja nuo kymmenissä prosenteissa olevat tuotot ovat hyvin harvoissa tuotteissa tätä päivää.
Loput tuotteen hinnasta vie arvonlisävero (pääsääntöisesti 11,5%) ja teollisuuden & kaupan osuus (n.60-85%).

 

Näillä muutamilla prosenteillako tuottajan pitäisi pärjätä? Maksaa kulut rakennuksista ja laitteista, alkupääomasta (viljan ja kasvisten siemenet, eläinten ostot jne.) sekä oma elämisensä.
Varsinkin kun jatkuvalla syötöllä ihmiset laittavat rahansa tuontiruokaan, jolloin tuottajan tilipussi ohenee entisestään.

Yhtään en ihmettele, että niin moni pistää "pillinsä pussiin", varsinkin kun tuottajan arkeen kuuluu myös kaikenmaailman byrokratia lippusineen ja lappusineen.

 

Suomalaiset ovat huolissaan työttömyydestä. Silti suomalaisten tuottajien tuotoksia vieroksutaan; joskus hinnan takia, joskus ihan vain kiusallaan. Kannattaisiko kuitenkin satsata siihen kotimaiseen, ennen kuin meillä on lisää työttömiä niiden lopettaneiden tuottajien osalta? Siinä vaiheessa on turha sanoa, että "nuokin elää meidän muiden veronmaksajien rahoilla" kun on itse ollut aiheuttamassa tuottajan siirtymistä työttömyyskortistoon.
Elintarvikeketju työllistää kokonaisuudessaan satojatuhansia suomalaisia. Kotimaisen ruoan alkuperä on aina selvitettävissä. Hinta - no, se on toki joskus kalliimpi kuin siinä ulkolaisessa, mutta ainakaan sitä ei ole kuljetettu ties kuinka monia satoja ja tuhansia kilometrejä. Suomessa panostetaan myös laatuun, mitä ei ulkolaisesta tuotteesta aina voi sanoa.

 

Eiköhän olisi aika valita siellä kaupassa kotimainen tuote ulkolaisen sijaan ja saada hyvä mieli siitäkin tiedosta että tuo työtä suomalaiselle tuottajalle! Mitä suurempi kysyntä, sitä enemmän tarvitaan sekä tuotteita että työvoimaa, vai mitä!?

]]>
0 http://anitasaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272456-kadehdittava-tuottaja#comments Kotimainen ruoka maatalous Tuottaja Sun, 24 Mar 2019 14:09:54 +0000 Anita Saarinen http://anitasaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272456-kadehdittava-tuottaja
En halua Rinteestä pääministeriä http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272399-en-halua-rinteesta-paaministeria <p>Rinne: Haluan nostaa lihan arvonlisäveroa.</p><p>Minä: ?</p><p>Rinne: En halua nostaa lihan arvonlisäveroa.</p><p>Minä: ...</p><p>Rinne: Haluan nostaa maidon arvonlisäveroa.</p><p>Minä: ???</p><p>Rinne: <a href="https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Rinne-oikoo-lihaveropuheita-SDP-ei-nostaisi-lihan-tai-maidon-arvonlisäveroa-vaan-alentaisi-kasvisten-veroa/1345611?pwbi=13e3f8ebf23931492892bb212ad4284f">En halua nostaa lihan enkä maidon arvonlisäveroa</a>.</p><p>Minä: En halua Antti Rinteestä pääministeriä.</p><p>&nbsp;</p><p>Demareilla on ikiaikainen&nbsp;<a href="http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271681-talonpojan-tappolinja">talonpojan tappolinja</a>, mutta joukot niin sekaisin, että eiväthän he siinä onnistu.&nbsp;Laaja maaseutu äänestää sinisiä ja vihreitä ja jälkimmäisellä tarkoitan kepua, en haavistolaisia.</p><p>&nbsp;</p><p>Entä vihreät? Sekaisin kuin käkikello ovat hekin. Vai mitä sanotte vihreiden linjasta koulutusmäärärahoihin?</p><p>&nbsp;</p><p>Ville Niinistö puheenjohtajana: Vihreille kynnyskysymys hallitukseen menolle on koulutusmäärärahojen palautus.</p><p>Touko Aalto puheenjohtajana: Vihreille kynnyskysymys hallitukseen menolle on koulutusmäärärahojen palautus.</p><p>Pekka Haavisto puheenjohtajana: <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10692812">Vihreillä ei ole kynnyskysymyksiä hallitukseen menolle</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Kyllähän demarit ja vihreät toisensa eduskuntavaalien jälkeen löytävät, kun demareilla ei ole vaatimuksia ja vihreillä ei ole kynnyskysymyksiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Rinne: Haluan nostaa lihan arvonlisäveroa.

Minä: ?

Rinne: En halua nostaa lihan arvonlisäveroa.

Minä: ...

Rinne: Haluan nostaa maidon arvonlisäveroa.

Minä: ???

Rinne: En halua nostaa lihan enkä maidon arvonlisäveroa.

Minä: En halua Antti Rinteestä pääministeriä.

 

Demareilla on ikiaikainen talonpojan tappolinja, mutta joukot niin sekaisin, että eiväthän he siinä onnistu. Laaja maaseutu äänestää sinisiä ja vihreitä ja jälkimmäisellä tarkoitan kepua, en haavistolaisia.

 

Entä vihreät? Sekaisin kuin käkikello ovat hekin. Vai mitä sanotte vihreiden linjasta koulutusmäärärahoihin?

 

Ville Niinistö puheenjohtajana: Vihreille kynnyskysymys hallitukseen menolle on koulutusmäärärahojen palautus.

Touko Aalto puheenjohtajana: Vihreille kynnyskysymys hallitukseen menolle on koulutusmäärärahojen palautus.

Pekka Haavisto puheenjohtajana: Vihreillä ei ole kynnyskysymyksiä hallitukseen menolle.

 

Kyllähän demarit ja vihreät toisensa eduskuntavaalien jälkeen löytävät, kun demareilla ei ole vaatimuksia ja vihreillä ei ole kynnyskysymyksiä.

]]>
0 Antti Rinne Lihavero maatalous Maito Pekka Haavisto Sat, 23 Mar 2019 20:12:49 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272399-en-halua-rinteesta-paaministeria
AUTETAAN AFRIKKAA http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271891-autetaan-afrikkaa <p>Vuosia sitten kummityttöni päätti nuorella iällään lähteä Afrikkaan tekemään oman osuutensa. Hän oli 26-vuotias. Hänen nimensä on Elina. Suomessa oli talvi. Hän jätti talvivaatteensa meille säilöön. Niitä ei Afrikassa tarvittaisi. Vein hänet lentoasemalle ja hän lensi Tansaniaan. Matkaliput hän oli ostanut omilla rahoillaan. Hän ei ollut minkään organisaation lähettämä. Ajatus oli hänen omansa. Perille saavuttuaan hän hakeutui paikalliseen kouluun. Se oli kuurojen lasten koulu. Hän oli Suomessa opiskellut kuurojen viittomakieltä. Paikallinen viittomakieli tietenkin eroaa Suomessa käytössä olevasta. Hän kuitenkin oppi nopeasti sitä lasten kanssa käyttämään ja alkoi opettaa lapsille kouluaineita. Näitä lapsia elämän onni oli suosinut kaikkein vähiten. Palkkaa hän ei odottanut saavansa eikä hänelle sitä maksettukaan. Kuukauden päästä hän palasi joksikin aikaa Suomeen, jossa hän teki ahkerasti töitä ja oli kolmessakin työtehtävässä samaan aikaan. Hän säästi kaikki tulonsa ja palasi samaan kouluun Afrikassa. Hänen kännykkänsä ja pieni tietokoneensa varastettiin. Sekään ei häntä lannistanut. Hän jatkoi jo tutuksi käyneiden lasten opettamista.</p><p>Kahdeksan kuukauden jälkeen Elina palasi Suomeen. Yksi hänen oppilaistaan, alaikäinen poika Ewald nimeltään, tuli vierailulle Suomeen kummityttöni kustantamana. Hänen kotinaan Afrikassa oli savimaja. Amsterdamin lentokentällä hän ei olisi alaikäisenä ja kuurona selvinnyt ilman apua. Onneksi eräs kanssamatkustaja sitä tarjosi. Hänen vierailunsa Suomeen tarjosi koko joukon yllätyksiä. Hänet vietiin tietenkin saunaan ja saunasta lumihankeen. Hän kokeili hiihtoa. Hän näki suomalaisen joulupukin. Kaupungilla hän käveli huojumalla. Miksi? Hän sanoi, että hän oli nähnyt joidenkin suomalaisten miesten kävellessään horjuvan. Tälle oli luonteva selitys. Oli nimittäin ollut uuden vuoden aattoilta. Hän palasi matkaltaan takaisin omaan kouluunsa ja on edennyt opinnoissaan aivan erinomaisesti.</p><p>Afrikka tarvitsee apua. Se on niitä mantereita, jotka eivät ole päässeet osallisiksi toisen globalisaatioaallon tuomasta kansainvälisen talouden ja hyvinvoinnin kasvusta. Eurooppalaisilla ihmisillä, yhteisöillä, kirkoilla ja kansalaisjärjestöillä on halua auttaa. Siirtomaakausi on jättänyt jäljen länsimaisen ihmisen omaantuntoon ja se jälki on yhä olemassa. Paikallisella tasolla on paljon tehtävissä. Kehitysapu on silti ollut myös vahvan kritiikin kohteena ja luultavasti hyvinkin aiheellisesti.</p><p>Useissa Afrikan maissa kasvuvauhdit olivat varsin suotuisat vuoden 2008 alkaneeseen länsimaiden finanssikriisiin saakka. Tilastollisesti niissä oli mitattu jopa maailman nopeinta kasvua. Optimismi on sittemmin karissut. Koskettavaksi tosiasiaksi jää, että Afrikan nykyisiin taloudellisiin rakenteisiin perustuva talouskasvu ei pysty ratkaisemaan Afrikan ongelmia, mistä vähäisin ei ole sen väestöräjähdys. Kiina on taitavasti liittoutunut usean Afrikan maan hallituksen kanssa turvatakseen raaka-aineiden saannin. Vastapalvelukseksi se on kehittänyt paikallista infrastruktuuria. Mitä länsimaat voisit tehdä? Mikä olisi tehokkain tapa toimia, jos Afrikkaa todella halutaan auttaa.</p><p>En ole Afrikan asioiden spesialisti. Olen kuitenkin taloustieteilijä ja tutkinut talouskehityksen lainalaisuuksia. Niiden pohjalta olen kirjoittanut kaksi lyhyttä lehtikirjoitusta, jotka Helsingin Sanomat on julkaissut. Laitan niiden tekstit tähän mukaan. Toinen käsittelee läntisen yritystoiminnan mahdollista roolia Afrikan kehityksen kannalta, toinen Euroopan ja Afrikan suhteita maataloustuotannon alalla. Kenenkään yksittäisen ihmisen tai organisaation merkitystä ei ole syytä vähätellä. Ne eivät kuitenkaan ole yksinään ratkaisu. Afrikka tarvitsee toimia, jotka muualla ovat toimineet ja nostaneet satoja miljoonia ihmisiä absoluuttisesta köyhyydestä. Globalisaatioprosessin avulla maailman prosentuaalinen köyhyys on 40 vuodessa puolittunut. Olisiko tämä mahdollista myös Afrikassa?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mikä auttaisi Afrikan maita kehittämään omia talouksiaan?</strong></p><p>Julkaistu Helsingin Sanomissa 7.9.2018</p><p>Euroopan kohtalonkysymyksiä on Afrikan talouskehityksen vahvistuminen. 1700- ja 1800-lukujen taloushistorian valossa merkittäviä taustatekijöitä taloudelliselle nousulle Euroopassa olivat rahoitusjärjestelmän kehityksen ohella kaupan ja markkinoiden kehittyminen, kilpailullisuuden vahvistuminen ja sellaisen lainsäädännön kehitys, joka mahdollisti innovaatiot ja niiden edellytyksenä olleet omistusoikeudet. 1980-luvulla kehitys Aasian maissa käynnistyi siitä, että tavaratuotantoon liittynyt teknologian siirto läntisistä teollistuneista maista johti siellä pääoman tuottoasteen nousuun. Aasian valtiot takasivat yrityksille omistusoikeuksien säilymisen tuotantoyksiköihinsä. Maataloudesta siirtyi työvoimaa läntisiin yrityksiin ja pian oma paikallinen yritystoiminta nousi rinnalle ja jopa meni ohitse. Globalisaation toinen tuleminen tuotti taloudellisen ihmeen.</p><p>Mikä auttaisi Afrikkaa? Aasian nousuun ei tarvittu kehitysapua eikä väestön massamuuttoa. World Bankin tilastojen mukaan Afrikassa on ripeästi kasvavia talouksia. Niiden suhteellinen etu löytyy maataloudesta ja teknologia-aloilta. Yksiköt ovat kuitenkin pieniä. Läntinen teknologia ei ole kokenut siirtymistä Afrikkaan turvalliseksi. Afrikan väestön muuttopaine etenkin Eurooppaan on historiallisen suuri. 30 vuoden kuluttua Afrikassa asuu 2,5 mrd ihmistä.</p><p>Afrikan taloudet eivät kehity paikallisen yritystoiminnan avulla riittävän nopeasti työllistääkseen liikakasvussa olevan väestön. Euroopan maatalouspolitiikka estää Afrikan maita hyödyntämästä suhteellista etuaan maataloustuotannossa. Kiina taas hyödyntää Afrikan luonnonvaroja mutta aikaansaa Hollannin taudin: muut toimialat eivät kehity suhteellisen etunsa pohjalta.</p><p>Maahanmuuttopaineesta aiheutuvasta ongelmasta kärsivän Euroopan kannattaa ottaa käyttöön uusi keino. Sen veronmaksajien kannattaa subventoida niitä yrityksiä, jotka siirtävät tavaratuotantoaan Afrikan kehittyville talousalueille. Näitä ovat etenkin Itä-Afrikan nousevat taloudet mutta eräät muutkin. Teknologian siirrolla on saatavissa aikaan sama positiivinen kierre, joka 1980-luvulta lähtien nosti Kiinan ja Intian jättiläiset mukaan nykyiseen talouskehitykseensä. Kun samalla huolehditaan siitä, että subventiot kohdentuvat puhdasta teknologiaa hyödyntävään teknologiaan, on saatavissa aikaan kaksoisosinko myös Euroopan kannalta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Presidentti Macronin ehdotukseen on tartuttava</strong></p><p>Julkaistu Helsingin Sanomissa 13.3.2019</p><p>Kirjoituksessaan &ldquo;Euroopan uudistuminen vaatii vastuunkantoa&rdquo; (HS 6.3.2019) Ranskan presidentti Emmanuel Macron vaati, että Euroopan on solmittava Afrikan kanssa tulevaisuussopimus.&nbsp; Onkin aihetta kysyä: miksi Afrikan maiden elintarvikkeista 80 % on tuontihyödykkeitä? Niitä ovat esimerkiksi maissi, vehnä, riisi, soija ja maito.&nbsp;</p><p>Vastauksen tarjoaa EU:n maatalouspolitiikka, jolla ylläpidetään ylituotantoa. EU:n subventiot mahdollistavat viennin Afrikkaan tuotantokustannukset alittavilla hinnoilla. Paikallisella maataloudella ei ole ollut mahdollisuuksia kehittyä. Tilat ovat jääneet pieniksi, tuottavuus on matala ja infrastruktuuri on kehittymätöntä. Subventoituun eurooppalaisen tuotantoon perustuvan maitojauheen vientiä Afrikkaan on arvosteltu.&nbsp; Kauppasopimukset EU:n määräämine tuontitulleineen hyödyttävät eurooppalaisia viejiä. Ne pakottavat afrikkalaiset viljelijät viemään tuotteensa raaka-aineena, ei jalostettuina elintarvikkeina. Kahvi ei kasva Euroopassa. Eurooppa ostaa Afrikasta kahvipapuja ja vie takaisin valmiita tuotteita. Sama koskee kaakaota. Tämä johtuu tariffipolitiikasta. Tämä on väärin. Ikävämmin ilmaistuna kyseessä on maatalouden ylituotannon dumppaus Afrikkaan. Myös vientipakotteet Venäjää kohtaan ovat pakottaneet etsimään uusia markkinoita Afrikasta.</p><p>Monikansalliset yhtiöt hyödyntävät EU:n subventoitua tuotantoa aggressiivisessa viennissään Afrikkaan. Yhtiöiden yhteiskuntavastuu ei toteudu.</p><p>Afrikalla on kaikesta päätellen suhteellinen etu etenkin maataloudessa, koska Afrikalla on laajat alueet viljelykelpoista maata. Sanotaan, että tuonti Afrikasta ei ole kuljetuskustannuksista mahdollista. Toiseen suuntaan se yllättäen onkin mahdollista.</p><p>Eurooppa ei salli Afrikan maiden kehittävän maatalouttaan vientitoimialoiksi. Elintarvikkeet liikkuvat väärään suuntaan. Eurooppa toimii lyhytnäköisesti, kun on tiedossa Afrikan väestöräjähdys. Afrikan omalle tuotannolle on aihetta antaa mahdollisuus. Emmanuel Macronin vaatima tulevaisuudensopimus on enemmän kuin ajankohtainen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kirjoittaja on kansantaloustieteen emeritusprofessori Helsingin yliopistosta ja sotatieteiden tohtori Maanpuolustuskorkeakoululta</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuosia sitten kummityttöni päätti nuorella iällään lähteä Afrikkaan tekemään oman osuutensa. Hän oli 26-vuotias. Hänen nimensä on Elina. Suomessa oli talvi. Hän jätti talvivaatteensa meille säilöön. Niitä ei Afrikassa tarvittaisi. Vein hänet lentoasemalle ja hän lensi Tansaniaan. Matkaliput hän oli ostanut omilla rahoillaan. Hän ei ollut minkään organisaation lähettämä. Ajatus oli hänen omansa. Perille saavuttuaan hän hakeutui paikalliseen kouluun. Se oli kuurojen lasten koulu. Hän oli Suomessa opiskellut kuurojen viittomakieltä. Paikallinen viittomakieli tietenkin eroaa Suomessa käytössä olevasta. Hän kuitenkin oppi nopeasti sitä lasten kanssa käyttämään ja alkoi opettaa lapsille kouluaineita. Näitä lapsia elämän onni oli suosinut kaikkein vähiten. Palkkaa hän ei odottanut saavansa eikä hänelle sitä maksettukaan. Kuukauden päästä hän palasi joksikin aikaa Suomeen, jossa hän teki ahkerasti töitä ja oli kolmessakin työtehtävässä samaan aikaan. Hän säästi kaikki tulonsa ja palasi samaan kouluun Afrikassa. Hänen kännykkänsä ja pieni tietokoneensa varastettiin. Sekään ei häntä lannistanut. Hän jatkoi jo tutuksi käyneiden lasten opettamista.

Kahdeksan kuukauden jälkeen Elina palasi Suomeen. Yksi hänen oppilaistaan, alaikäinen poika Ewald nimeltään, tuli vierailulle Suomeen kummityttöni kustantamana. Hänen kotinaan Afrikassa oli savimaja. Amsterdamin lentokentällä hän ei olisi alaikäisenä ja kuurona selvinnyt ilman apua. Onneksi eräs kanssamatkustaja sitä tarjosi. Hänen vierailunsa Suomeen tarjosi koko joukon yllätyksiä. Hänet vietiin tietenkin saunaan ja saunasta lumihankeen. Hän kokeili hiihtoa. Hän näki suomalaisen joulupukin. Kaupungilla hän käveli huojumalla. Miksi? Hän sanoi, että hän oli nähnyt joidenkin suomalaisten miesten kävellessään horjuvan. Tälle oli luonteva selitys. Oli nimittäin ollut uuden vuoden aattoilta. Hän palasi matkaltaan takaisin omaan kouluunsa ja on edennyt opinnoissaan aivan erinomaisesti.

Afrikka tarvitsee apua. Se on niitä mantereita, jotka eivät ole päässeet osallisiksi toisen globalisaatioaallon tuomasta kansainvälisen talouden ja hyvinvoinnin kasvusta. Eurooppalaisilla ihmisillä, yhteisöillä, kirkoilla ja kansalaisjärjestöillä on halua auttaa. Siirtomaakausi on jättänyt jäljen länsimaisen ihmisen omaantuntoon ja se jälki on yhä olemassa. Paikallisella tasolla on paljon tehtävissä. Kehitysapu on silti ollut myös vahvan kritiikin kohteena ja luultavasti hyvinkin aiheellisesti.

Useissa Afrikan maissa kasvuvauhdit olivat varsin suotuisat vuoden 2008 alkaneeseen länsimaiden finanssikriisiin saakka. Tilastollisesti niissä oli mitattu jopa maailman nopeinta kasvua. Optimismi on sittemmin karissut. Koskettavaksi tosiasiaksi jää, että Afrikan nykyisiin taloudellisiin rakenteisiin perustuva talouskasvu ei pysty ratkaisemaan Afrikan ongelmia, mistä vähäisin ei ole sen väestöräjähdys. Kiina on taitavasti liittoutunut usean Afrikan maan hallituksen kanssa turvatakseen raaka-aineiden saannin. Vastapalvelukseksi se on kehittänyt paikallista infrastruktuuria. Mitä länsimaat voisit tehdä? Mikä olisi tehokkain tapa toimia, jos Afrikkaa todella halutaan auttaa.

En ole Afrikan asioiden spesialisti. Olen kuitenkin taloustieteilijä ja tutkinut talouskehityksen lainalaisuuksia. Niiden pohjalta olen kirjoittanut kaksi lyhyttä lehtikirjoitusta, jotka Helsingin Sanomat on julkaissut. Laitan niiden tekstit tähän mukaan. Toinen käsittelee läntisen yritystoiminnan mahdollista roolia Afrikan kehityksen kannalta, toinen Euroopan ja Afrikan suhteita maataloustuotannon alalla. Kenenkään yksittäisen ihmisen tai organisaation merkitystä ei ole syytä vähätellä. Ne eivät kuitenkaan ole yksinään ratkaisu. Afrikka tarvitsee toimia, jotka muualla ovat toimineet ja nostaneet satoja miljoonia ihmisiä absoluuttisesta köyhyydestä. Globalisaatioprosessin avulla maailman prosentuaalinen köyhyys on 40 vuodessa puolittunut. Olisiko tämä mahdollista myös Afrikassa?

 

Mikä auttaisi Afrikan maita kehittämään omia talouksiaan?

Julkaistu Helsingin Sanomissa 7.9.2018

Euroopan kohtalonkysymyksiä on Afrikan talouskehityksen vahvistuminen. 1700- ja 1800-lukujen taloushistorian valossa merkittäviä taustatekijöitä taloudelliselle nousulle Euroopassa olivat rahoitusjärjestelmän kehityksen ohella kaupan ja markkinoiden kehittyminen, kilpailullisuuden vahvistuminen ja sellaisen lainsäädännön kehitys, joka mahdollisti innovaatiot ja niiden edellytyksenä olleet omistusoikeudet. 1980-luvulla kehitys Aasian maissa käynnistyi siitä, että tavaratuotantoon liittynyt teknologian siirto läntisistä teollistuneista maista johti siellä pääoman tuottoasteen nousuun. Aasian valtiot takasivat yrityksille omistusoikeuksien säilymisen tuotantoyksiköihinsä. Maataloudesta siirtyi työvoimaa läntisiin yrityksiin ja pian oma paikallinen yritystoiminta nousi rinnalle ja jopa meni ohitse. Globalisaation toinen tuleminen tuotti taloudellisen ihmeen.

Mikä auttaisi Afrikkaa? Aasian nousuun ei tarvittu kehitysapua eikä väestön massamuuttoa. World Bankin tilastojen mukaan Afrikassa on ripeästi kasvavia talouksia. Niiden suhteellinen etu löytyy maataloudesta ja teknologia-aloilta. Yksiköt ovat kuitenkin pieniä. Läntinen teknologia ei ole kokenut siirtymistä Afrikkaan turvalliseksi. Afrikan väestön muuttopaine etenkin Eurooppaan on historiallisen suuri. 30 vuoden kuluttua Afrikassa asuu 2,5 mrd ihmistä.

Afrikan taloudet eivät kehity paikallisen yritystoiminnan avulla riittävän nopeasti työllistääkseen liikakasvussa olevan väestön. Euroopan maatalouspolitiikka estää Afrikan maita hyödyntämästä suhteellista etuaan maataloustuotannossa. Kiina taas hyödyntää Afrikan luonnonvaroja mutta aikaansaa Hollannin taudin: muut toimialat eivät kehity suhteellisen etunsa pohjalta.

Maahanmuuttopaineesta aiheutuvasta ongelmasta kärsivän Euroopan kannattaa ottaa käyttöön uusi keino. Sen veronmaksajien kannattaa subventoida niitä yrityksiä, jotka siirtävät tavaratuotantoaan Afrikan kehittyville talousalueille. Näitä ovat etenkin Itä-Afrikan nousevat taloudet mutta eräät muutkin. Teknologian siirrolla on saatavissa aikaan sama positiivinen kierre, joka 1980-luvulta lähtien nosti Kiinan ja Intian jättiläiset mukaan nykyiseen talouskehitykseensä. Kun samalla huolehditaan siitä, että subventiot kohdentuvat puhdasta teknologiaa hyödyntävään teknologiaan, on saatavissa aikaan kaksoisosinko myös Euroopan kannalta.

 

Presidentti Macronin ehdotukseen on tartuttava

Julkaistu Helsingin Sanomissa 13.3.2019

Kirjoituksessaan “Euroopan uudistuminen vaatii vastuunkantoa” (HS 6.3.2019) Ranskan presidentti Emmanuel Macron vaati, että Euroopan on solmittava Afrikan kanssa tulevaisuussopimus.  Onkin aihetta kysyä: miksi Afrikan maiden elintarvikkeista 80 % on tuontihyödykkeitä? Niitä ovat esimerkiksi maissi, vehnä, riisi, soija ja maito. 

Vastauksen tarjoaa EU:n maatalouspolitiikka, jolla ylläpidetään ylituotantoa. EU:n subventiot mahdollistavat viennin Afrikkaan tuotantokustannukset alittavilla hinnoilla. Paikallisella maataloudella ei ole ollut mahdollisuuksia kehittyä. Tilat ovat jääneet pieniksi, tuottavuus on matala ja infrastruktuuri on kehittymätöntä. Subventoituun eurooppalaisen tuotantoon perustuvan maitojauheen vientiä Afrikkaan on arvosteltu.  Kauppasopimukset EU:n määräämine tuontitulleineen hyödyttävät eurooppalaisia viejiä. Ne pakottavat afrikkalaiset viljelijät viemään tuotteensa raaka-aineena, ei jalostettuina elintarvikkeina. Kahvi ei kasva Euroopassa. Eurooppa ostaa Afrikasta kahvipapuja ja vie takaisin valmiita tuotteita. Sama koskee kaakaota. Tämä johtuu tariffipolitiikasta. Tämä on väärin. Ikävämmin ilmaistuna kyseessä on maatalouden ylituotannon dumppaus Afrikkaan. Myös vientipakotteet Venäjää kohtaan ovat pakottaneet etsimään uusia markkinoita Afrikasta.

Monikansalliset yhtiöt hyödyntävät EU:n subventoitua tuotantoa aggressiivisessa viennissään Afrikkaan. Yhtiöiden yhteiskuntavastuu ei toteudu.

Afrikalla on kaikesta päätellen suhteellinen etu etenkin maataloudessa, koska Afrikalla on laajat alueet viljelykelpoista maata. Sanotaan, että tuonti Afrikasta ei ole kuljetuskustannuksista mahdollista. Toiseen suuntaan se yllättäen onkin mahdollista.

Eurooppa ei salli Afrikan maiden kehittävän maatalouttaan vientitoimialoiksi. Elintarvikkeet liikkuvat väärään suuntaan. Eurooppa toimii lyhytnäköisesti, kun on tiedossa Afrikan väestöräjähdys. Afrikan omalle tuotannolle on aihetta antaa mahdollisuus. Emmanuel Macronin vaatima tulevaisuudensopimus on enemmän kuin ajankohtainen.

 

Kirjoittaja on kansantaloustieteen emeritusprofessori Helsingin yliopistosta ja sotatieteiden tohtori Maanpuolustuskorkeakoululta

]]>
7 http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271891-autetaan-afrikkaa#comments globalisaatio maatalous Yritystoiminta Sun, 17 Mar 2019 22:53:06 +0000 Vesa Kanniainen http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271891-autetaan-afrikkaa
Maa- ja metsätalous, ilmastonmuutos ja hiilinielut http://juhanilunden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271744-maa-ja-metsatalous-ilmastonmuutos-ja-hiilinielut <p>&nbsp;Ensin termejä: hiilinielu on hiilen varasto, jonka koko kasvaa, eli se sitoo enemmän hiiltä kuin päästää sitä ilmakehään. Hiilinielun vastakohta on päästölähde. Esimerkiksi metsä toimii hiilinieluna, jos puusto kasvaa enemmän kuin sitä hakataan.</p><p><strong>Metsä hiilinieluna</strong></p><p>Lainaus MTK sivuilta: <em>&rdquo;Kasvavien metsien ja peltojen hiilensidonta kompensoi yhteiskunnan päästöjä. Maankäyttösektorit eli maa- ja metsätalous ovat ainoita sektoreita, jotka aktiivisesti ylläpitävät hiilensidontaa. Viime vuosikymmenten aikana ihmistoiminnan aiheuttama CO2-pitoisuuden kasvu on johtunut 88 % fossiilisten käytöstä ja 12 % metsäkadosta (Le Quéré ym. 2017). Kolmasosan tästä ihmistoiminnan aiheuttamasta hiilidioksidista sitoo takaisin kasvillisuus ja kolmasosan meret.</em>&rdquo;</p><p>Olen siis maa- ja metsätalousyrittäjänä osa ainoata ihmistoiminnan sektoria, joka sitoo hiiltä ilmakehästä. Pakko myöntää, mutta maanviljelijänä ja metsänomistajana en ollut tätä koskaan tullut ajatelleeksi.&nbsp;</p><p>Maa- ja metsätalousministeriön sivuilta sain vähän lukuja<em>: &rdquo; Suomen metsien hiilinielun eli ilmakehästä metsiin sitoutuvan hiilidioksidin määrä on vaihdellut vuodesta 1990 lähtien 22&ndash;50 miljoonan tonnin välillä hiilidioksidiekvivalentteina (milj.t CO2 ekv). Tämä vastaa vuositasolla 30&ndash;60 % Suomen vuosittaisista kokonaispäästöistä. Vuonna 2016 Suomen hiilinielu oli 27,3 milj.t CO2 ekv, mikä vastaa 46 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.&rdquo;</em></p><p>Eli metsät sitovat karkeasti ottaen puolet suomalaisten päästöistä. Viimeaikaiset Luonnonvarakeskus LuKen tekemät tarkennukset vielä suurensivat arvioita Suomen metsien hiilinieluista. &nbsp;Tästähän pitäisi olla ylpeä, mutta julkisuus on armoton ja vaatii enemmän. Mielestäni ei ole kohtuullista, että metsätaloudelta vaaditaan suurempaa osallistumista yhteisiin talkoisiin. Muut vähentäkööt päästöjään ensin, jos me metsänomistajat hoidamme likaisen työn!&nbsp;</p><p>Se on sitten eri asia, jos hiilen sidonnasta saisi korvausta, joka kompensoisi vähentyneiden hakkuiden tulonmenetyksen.&nbsp; Metsätalous on kuitenkin yritystoimintaa ja edelleen pätee vanha sanonta: Suomi elää metsistä. &nbsp;Se että pesemme toistemme paitoja, ei meitä elätä. Vientikauppa on meille elinehto.</p><p>Maa- ja metsätalouden päästöjen laskenta ei ole ihan yksinkertaista. Metsien osalta yksi iso erimielisyys liittyy siihen, miten pitkään metsän katsotaan kasvaessaan toimivan hiilinieluna. Vanhan metsän kasvu hiipuu ja vähitellen hiilidioksidia alkaa vapautua lahoavista puista. Hoidetussa metsässä tätä tapahtuu vähemmän, kun puut korjataan ennen kuin ne ehtivät kuolla. &nbsp;Kasvien pitää kasvaa, jotta ne sitoisivat hiiltä, ja maanviljelijät ja metsänomistajat ovat tämän telluksen suurimpia eksperttejä kasvien kasvattamisessa. Me teemme kaikkemme, jotta kasvit voisivat hyvin.</p><p>On esitetty, että puiden annettaisiin kasvaa pidempään, jotta hiiltä ehtisi sitoutua enemmän kiertoajan kuluessa. (kiertoaika = aika puun istuttamisesta sen kaatamiseen) Tästä aiheutuu myös tulonmenetyksiä metsänomistajalle.&nbsp; Tulonmenetys tulee kahta kautta: myöhästyneiden tulojen aiheuttama menetys ja puiden laadullinen heikkeneminen, mm. lahon takia, niiden ikääntyessä.</p><p>Hakatun puun käyttö ratkaisee, kuinka pitkäaikainen hiilinielu se on. Puun poltto on huonoin vaihtoehto. Paperin valmistuksessa hiili sitoutuu hieman pidemmäksi ajaksi, mutta ylivoimaisesti paras vaihtoehto on käyttää puuta rakentamisessa. Betonirakentamista pitäisi rajoittaa lainsäädännöllä Suomen kaltaisessa maassa, jossa kaikki, kerrostaloja ja siltoja myöten, voidaan tehdä puusta. &nbsp;Betonirakentamisen kosteus- ja homeongelmat vähenisivät samalla. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Maatalouden hiilipäästöt</strong></p><p>Suurimman osan maatalouden kasvihuonekaasujen (CO2 ja metaani) päästöistä aiheuttaa karjatalous. Tämä lienee kiistatonta. Tunteisiin vetoava juttu on se, pitäisikö meidän vähentää lihan kulutusta. En ryhdy ketään neuvomaan, mutta itse olen voinut aina paremmin, mitä vähemmän olen syönyt punaista lihaa.</p><p>Peltoviljelyn osalta MTK:n sivu kertoo näin: <em>&rdquo;Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että pellot voivat toimia hiilinieluna. Hiiltä siis sitoutuu kasveihin enemmän, kuin sitä vapautuu. Oleellista on pitää pelto hyvässä kasvussa ja pitkälle syksyyn nurmikierron, syysviljojen tai kerääjäkasvien avulla. Eri kasvilajeilla juuriston määrää säätelee maanpäällisen biomassan määrä. Mitä suurempi sato, sitä suurempi on juurimassa. Peltokasvien juuriston hiilestä osa on pysyvää.</em></p><p><em>Monivuotisten viljelykasvien käyttö lisää hiilen sitoutumista, koska kasvien juuristo kasvaa vuosi vuodelta ja pidättää samalla paljon hiiltä. Lisäämällä viljelykiertoon syväjuurisia kasveja ja kasvinvuorottelua maan hiilitase paranee.&rdquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p>Avainlause edellisessä lainauksessa on &rdquo;pellot <strong>voivat</strong> toimia hiilinieluna&rdquo;. Kokonaisuudessaan Suomen maatalousmaa on hiilen päästölähde, eli maasta vapautuu enemmän hiiltä kuin siihen sitoutuu. Tämä johtuu maan muokkauksesta.</p><p>Jos halutaan maan toimivan hiilinieluna maata ei pitäisi muokata ja pitäisi viljellä enemmän syväjuurisia kasveja. Maan muokkauksessa kasvijätteet sekoitetaan pintamaan sekaan, jolloin hiilen vapautuminen ilmakehään kiihtyy. Kun kasvijäte jätetään maan pinnalle, tämä hajoamisprosessi on paljon hitaampi ja osa hiilestä varastoituu maahan pitkäaikaisesti.&nbsp; Syväjuurisilla kasveilla juuristomassaa kertyy enemmän ja kuolleista juurista myös sitoutuu hiiltä enemmän maahan kuin matalajuurisilla.</p><p>Maata voidaan viljellä ilman muokkausta, ns. suorakylvön avulla. Tähän työhön tarvitaan erityinen suorakylvökone, joka on painava ja kallis erikoistyökone. Suorakylvöön liittyy paljon uutta opeteltavaa ja käytäntöjä, mm. kylvöajankohta ja sadonkorjuu myöhästyvät, mikä lisää sääriskiä. Suorakylvössä käytetään myös enemmän rikkakasvien torjunta-aineita, ainakin siirtymävaiheen aikana. Suorakylvöön siirtyminen on ongelmallista, koska kuluu jopa 10 vuotta, ennen kuin maa on sopeutunut uuteen viljelytekniikkaan. Tänä siirtymäaikana satotaso voi notkahtaa pahasti, mikä on suuresti vähentänyt viljelijöiden innokkuutta siirtyä suorakylvöön.</p><p>Sivuhyppy ravinneasioihin: Suorakylvössä fosforia kertyy maan pintaosiin, josta sitä voi vesien valunnan myötä joutua vesistöihin. Toisaalta suorakylvössä ei tapahdu maahiukkasten valumista ojiin ja vesistöihin juuri lainkaan verrattuna kynnettyyn maahan. Suurin osa kynnettyjen maiden fosforikuormituksesta tapahtuu eroosion myötä pellosta ojiin valuvien maahiukkasten mukana. Fosforipäästöt ovat eri tyyppisiä suorakylvössä verrattuna perinteiseen viljelyyn.</p><p>Takaisin hiilinielu asiaan. Kun tarkasti lukee, niin MTK tarkentaa kirjoituksensa lopuksi: <em>&rdquo;Hiilitaseessa lasketaan kaikki kasvihuonekaasujen päästöt ja sidonta, jonka kasvualusta kasveihin juurineen on sitonut. Sen jälkeen tiedetään, toimiiko maa hiilinieluna vai pitäisikö viljelyä muuttaa siten, että pellosta tulisi hiilinielu.&rdquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miten käy Suomen maa- ja metsätalouden ilmaston lämmetessä?</strong></p><p>Metsien kasvu kiihtyy, ja siihen vaikuttavat niin parantunut metsien hoito kuin ilmaston lämpeneminen. Ilmastonmuutos tuo kuitenkin myös riskejä. Myrsky-, metsäpalo-, lumi- ja hyönteistuhot lisääntyvät. Tämä näkyy jo nyt kalliimpina metsävakuutuksina ja esim. kaarnakuoriaisen tuhoina vanhoissa kuusikoissa. &nbsp;Metsätalouden merkitys Suomelle tuskin vähenee, mutta se miten tulot kertyvät, saattaa muuttua.</p><p>Maatalouden on myös sanottu hyötyvän ilmaston lämpenemisestä. Kaksi viimeistä kesää kuitenkin osoittavat, että ääri-ilmiöt voivat mitätöidä lämpenemisen tuomat hyödyt. 2017 oli katovuosi ennätyssateiden takia, 2018 oli katovuosi kuivuuden takia. Moni maanviljelijä on jo nyt kassakriisin partaalla.</p><p>Suomi on pohjoinen maa, Alaskan leveysasteilla. Tähän mennessä Golf -virta on pitänyt ilmastomme siedettävänä. Ilmastotutkijat ennustavat Golf -virran heikkenevän. Tämä on seurausta mm. napajäätiköiden sulamisesta.&nbsp; Ilmastonmuutos saattaa huonontaa maatalouden harjoittamisen edellytyksiä Suomessa. Tämä olisi huono uutinen myös kriisivalmiudellemme.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Ensin termejä: hiilinielu on hiilen varasto, jonka koko kasvaa, eli se sitoo enemmän hiiltä kuin päästää sitä ilmakehään. Hiilinielun vastakohta on päästölähde. Esimerkiksi metsä toimii hiilinieluna, jos puusto kasvaa enemmän kuin sitä hakataan.

Metsä hiilinieluna

Lainaus MTK sivuilta: ”Kasvavien metsien ja peltojen hiilensidonta kompensoi yhteiskunnan päästöjä. Maankäyttösektorit eli maa- ja metsätalous ovat ainoita sektoreita, jotka aktiivisesti ylläpitävät hiilensidontaa. Viime vuosikymmenten aikana ihmistoiminnan aiheuttama CO2-pitoisuuden kasvu on johtunut 88 % fossiilisten käytöstä ja 12 % metsäkadosta (Le Quéré ym. 2017). Kolmasosan tästä ihmistoiminnan aiheuttamasta hiilidioksidista sitoo takaisin kasvillisuus ja kolmasosan meret.

Olen siis maa- ja metsätalousyrittäjänä osa ainoata ihmistoiminnan sektoria, joka sitoo hiiltä ilmakehästä. Pakko myöntää, mutta maanviljelijänä ja metsänomistajana en ollut tätä koskaan tullut ajatelleeksi. 

Maa- ja metsätalousministeriön sivuilta sain vähän lukuja: ” Suomen metsien hiilinielun eli ilmakehästä metsiin sitoutuvan hiilidioksidin määrä on vaihdellut vuodesta 1990 lähtien 22–50 miljoonan tonnin välillä hiilidioksidiekvivalentteina (milj.t CO2 ekv). Tämä vastaa vuositasolla 30–60 % Suomen vuosittaisista kokonaispäästöistä. Vuonna 2016 Suomen hiilinielu oli 27,3 milj.t CO2 ekv, mikä vastaa 46 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.”

Eli metsät sitovat karkeasti ottaen puolet suomalaisten päästöistä. Viimeaikaiset Luonnonvarakeskus LuKen tekemät tarkennukset vielä suurensivat arvioita Suomen metsien hiilinieluista.  Tästähän pitäisi olla ylpeä, mutta julkisuus on armoton ja vaatii enemmän. Mielestäni ei ole kohtuullista, että metsätaloudelta vaaditaan suurempaa osallistumista yhteisiin talkoisiin. Muut vähentäkööt päästöjään ensin, jos me metsänomistajat hoidamme likaisen työn! 

Se on sitten eri asia, jos hiilen sidonnasta saisi korvausta, joka kompensoisi vähentyneiden hakkuiden tulonmenetyksen.  Metsätalous on kuitenkin yritystoimintaa ja edelleen pätee vanha sanonta: Suomi elää metsistä.  Se että pesemme toistemme paitoja, ei meitä elätä. Vientikauppa on meille elinehto.

Maa- ja metsätalouden päästöjen laskenta ei ole ihan yksinkertaista. Metsien osalta yksi iso erimielisyys liittyy siihen, miten pitkään metsän katsotaan kasvaessaan toimivan hiilinieluna. Vanhan metsän kasvu hiipuu ja vähitellen hiilidioksidia alkaa vapautua lahoavista puista. Hoidetussa metsässä tätä tapahtuu vähemmän, kun puut korjataan ennen kuin ne ehtivät kuolla.  Kasvien pitää kasvaa, jotta ne sitoisivat hiiltä, ja maanviljelijät ja metsänomistajat ovat tämän telluksen suurimpia eksperttejä kasvien kasvattamisessa. Me teemme kaikkemme, jotta kasvit voisivat hyvin.

On esitetty, että puiden annettaisiin kasvaa pidempään, jotta hiiltä ehtisi sitoutua enemmän kiertoajan kuluessa. (kiertoaika = aika puun istuttamisesta sen kaatamiseen) Tästä aiheutuu myös tulonmenetyksiä metsänomistajalle.  Tulonmenetys tulee kahta kautta: myöhästyneiden tulojen aiheuttama menetys ja puiden laadullinen heikkeneminen, mm. lahon takia, niiden ikääntyessä.

Hakatun puun käyttö ratkaisee, kuinka pitkäaikainen hiilinielu se on. Puun poltto on huonoin vaihtoehto. Paperin valmistuksessa hiili sitoutuu hieman pidemmäksi ajaksi, mutta ylivoimaisesti paras vaihtoehto on käyttää puuta rakentamisessa. Betonirakentamista pitäisi rajoittaa lainsäädännöllä Suomen kaltaisessa maassa, jossa kaikki, kerrostaloja ja siltoja myöten, voidaan tehdä puusta.  Betonirakentamisen kosteus- ja homeongelmat vähenisivät samalla.  

 

Maatalouden hiilipäästöt

Suurimman osan maatalouden kasvihuonekaasujen (CO2 ja metaani) päästöistä aiheuttaa karjatalous. Tämä lienee kiistatonta. Tunteisiin vetoava juttu on se, pitäisikö meidän vähentää lihan kulutusta. En ryhdy ketään neuvomaan, mutta itse olen voinut aina paremmin, mitä vähemmän olen syönyt punaista lihaa.

Peltoviljelyn osalta MTK:n sivu kertoo näin: ”Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että pellot voivat toimia hiilinieluna. Hiiltä siis sitoutuu kasveihin enemmän, kuin sitä vapautuu. Oleellista on pitää pelto hyvässä kasvussa ja pitkälle syksyyn nurmikierron, syysviljojen tai kerääjäkasvien avulla. Eri kasvilajeilla juuriston määrää säätelee maanpäällisen biomassan määrä. Mitä suurempi sato, sitä suurempi on juurimassa. Peltokasvien juuriston hiilestä osa on pysyvää.

Monivuotisten viljelykasvien käyttö lisää hiilen sitoutumista, koska kasvien juuristo kasvaa vuosi vuodelta ja pidättää samalla paljon hiiltä. Lisäämällä viljelykiertoon syväjuurisia kasveja ja kasvinvuorottelua maan hiilitase paranee.”

 

Avainlause edellisessä lainauksessa on ”pellot voivat toimia hiilinieluna”. Kokonaisuudessaan Suomen maatalousmaa on hiilen päästölähde, eli maasta vapautuu enemmän hiiltä kuin siihen sitoutuu. Tämä johtuu maan muokkauksesta.

Jos halutaan maan toimivan hiilinieluna maata ei pitäisi muokata ja pitäisi viljellä enemmän syväjuurisia kasveja. Maan muokkauksessa kasvijätteet sekoitetaan pintamaan sekaan, jolloin hiilen vapautuminen ilmakehään kiihtyy. Kun kasvijäte jätetään maan pinnalle, tämä hajoamisprosessi on paljon hitaampi ja osa hiilestä varastoituu maahan pitkäaikaisesti.  Syväjuurisilla kasveilla juuristomassaa kertyy enemmän ja kuolleista juurista myös sitoutuu hiiltä enemmän maahan kuin matalajuurisilla.

Maata voidaan viljellä ilman muokkausta, ns. suorakylvön avulla. Tähän työhön tarvitaan erityinen suorakylvökone, joka on painava ja kallis erikoistyökone. Suorakylvöön liittyy paljon uutta opeteltavaa ja käytäntöjä, mm. kylvöajankohta ja sadonkorjuu myöhästyvät, mikä lisää sääriskiä. Suorakylvössä käytetään myös enemmän rikkakasvien torjunta-aineita, ainakin siirtymävaiheen aikana. Suorakylvöön siirtyminen on ongelmallista, koska kuluu jopa 10 vuotta, ennen kuin maa on sopeutunut uuteen viljelytekniikkaan. Tänä siirtymäaikana satotaso voi notkahtaa pahasti, mikä on suuresti vähentänyt viljelijöiden innokkuutta siirtyä suorakylvöön.

Sivuhyppy ravinneasioihin: Suorakylvössä fosforia kertyy maan pintaosiin, josta sitä voi vesien valunnan myötä joutua vesistöihin. Toisaalta suorakylvössä ei tapahdu maahiukkasten valumista ojiin ja vesistöihin juuri lainkaan verrattuna kynnettyyn maahan. Suurin osa kynnettyjen maiden fosforikuormituksesta tapahtuu eroosion myötä pellosta ojiin valuvien maahiukkasten mukana. Fosforipäästöt ovat eri tyyppisiä suorakylvössä verrattuna perinteiseen viljelyyn.

Takaisin hiilinielu asiaan. Kun tarkasti lukee, niin MTK tarkentaa kirjoituksensa lopuksi: ”Hiilitaseessa lasketaan kaikki kasvihuonekaasujen päästöt ja sidonta, jonka kasvualusta kasveihin juurineen on sitonut. Sen jälkeen tiedetään, toimiiko maa hiilinieluna vai pitäisikö viljelyä muuttaa siten, että pellosta tulisi hiilinielu.”

 

Miten käy Suomen maa- ja metsätalouden ilmaston lämmetessä?

Metsien kasvu kiihtyy, ja siihen vaikuttavat niin parantunut metsien hoito kuin ilmaston lämpeneminen. Ilmastonmuutos tuo kuitenkin myös riskejä. Myrsky-, metsäpalo-, lumi- ja hyönteistuhot lisääntyvät. Tämä näkyy jo nyt kalliimpina metsävakuutuksina ja esim. kaarnakuoriaisen tuhoina vanhoissa kuusikoissa.  Metsätalouden merkitys Suomelle tuskin vähenee, mutta se miten tulot kertyvät, saattaa muuttua.

Maatalouden on myös sanottu hyötyvän ilmaston lämpenemisestä. Kaksi viimeistä kesää kuitenkin osoittavat, että ääri-ilmiöt voivat mitätöidä lämpenemisen tuomat hyödyt. 2017 oli katovuosi ennätyssateiden takia, 2018 oli katovuosi kuivuuden takia. Moni maanviljelijä on jo nyt kassakriisin partaalla.

Suomi on pohjoinen maa, Alaskan leveysasteilla. Tähän mennessä Golf -virta on pitänyt ilmastomme siedettävänä. Ilmastotutkijat ennustavat Golf -virran heikkenevän. Tämä on seurausta mm. napajäätiköiden sulamisesta.  Ilmastonmuutos saattaa huonontaa maatalouden harjoittamisen edellytyksiä Suomessa. Tämä olisi huono uutinen myös kriisivalmiudellemme.

]]>
1 http://juhanilunden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271744-maa-ja-metsatalous-ilmastonmuutos-ja-hiilinielut#comments Hiilinielut Ilmastonmuutos Kriisivalmius maatalous Metsätalous Sat, 16 Mar 2019 06:05:29 +0000 Juhani Lundén http://juhanilunden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271744-maa-ja-metsatalous-ilmastonmuutos-ja-hiilinielut
Talonpojan tappolinja http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271681-talonpojan-tappolinja <p><strong>Antti Rinne</strong> vahvisti eilisillan Ylen vaalitentissä tavoitteensa nostaa lihan verotusta. Rinne puhui &quot;kestävän kehityksen arvonlisäverosta&quot; lihalle ja hänen mukaansa &quot;Suomessakin meidän täytyy huolehtia päästöistä, jotka tulevat meidän lihantuotannosta&quot;.</p><p>Demareiden ehdotus lihan lisäverotuksesta on&nbsp;<strong>Veikko Vennamon</strong>&nbsp;sanoin talonpojan tappolinja. Suomalaiset sika-, nauta- ja siipikarjayrittäjät laitettaisiin tuollaisella verouudistuksella suureen ahdinkoon. Ei käy!</p><p>Suomalainen liha on poikkeuksellisen laadukasta, saattaa olla jopa maailman parasta. Sitä ei ole kyllästetty antibiooteilla ja tuotantoeläinten olot ovat kunnossa. Ja kaikesta hyvästä huolimatta punaiset haluavat antaa punaisen kortin punaiselle lihalle. Uskomatonta. Tuskinpa tätä linjaa duunari hyväksyy.</p><p>Olen valmis pienentämään kasvisten arvonlisäverotusta. Pidän kannustamista parempana keinona ruokavalion vapaaehtoiseen muuttamiseen.&nbsp;Tarjotaan mieluummin porkkanaa kuin keppiä.</p><p>Demareiden suunnitelmat nostaa lihan arvonlisäveroa, kieltää uudet polttomoottoriautot ja halu hankkia Puolustusvoimille mahdollisesti vähemmän kuin 64 hävittäjää tekevät yhteisen hallituksen muodostamisesta lähes mahdotonta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Antti Rinne vahvisti eilisillan Ylen vaalitentissä tavoitteensa nostaa lihan verotusta. Rinne puhui "kestävän kehityksen arvonlisäverosta" lihalle ja hänen mukaansa "Suomessakin meidän täytyy huolehtia päästöistä, jotka tulevat meidän lihantuotannosta".

Demareiden ehdotus lihan lisäverotuksesta on Veikko Vennamon sanoin talonpojan tappolinja. Suomalaiset sika-, nauta- ja siipikarjayrittäjät laitettaisiin tuollaisella verouudistuksella suureen ahdinkoon. Ei käy!

Suomalainen liha on poikkeuksellisen laadukasta, saattaa olla jopa maailman parasta. Sitä ei ole kyllästetty antibiooteilla ja tuotantoeläinten olot ovat kunnossa. Ja kaikesta hyvästä huolimatta punaiset haluavat antaa punaisen kortin punaiselle lihalle. Uskomatonta. Tuskinpa tätä linjaa duunari hyväksyy.

Olen valmis pienentämään kasvisten arvonlisäverotusta. Pidän kannustamista parempana keinona ruokavalion vapaaehtoiseen muuttamiseen. Tarjotaan mieluummin porkkanaa kuin keppiä.

Demareiden suunnitelmat nostaa lihan arvonlisäveroa, kieltää uudet polttomoottoriautot ja halu hankkia Puolustusvoimille mahdollisesti vähemmän kuin 64 hävittäjää tekevät yhteisen hallituksen muodostamisesta lähes mahdotonta.

]]>
0 Liha maatalous Vaalitentti Fri, 15 Mar 2019 10:24:03 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271681-talonpojan-tappolinja